Oikeusasioiden valiokunta äänesti viime viikolla tekijänoikeusdirektiivistä. Direktiivin tarkoituksena on uudistaa EU:n aiempi, vuodelta 2001 peräisin oleva tekijänoikeussääntely vastaamaan digiaikaa sekä harmonisoida säätelyä EU:ssa. Tarkoituksena on myös ratkaista arvokuiluongelma, eli turvata tekijöiden ansiot ja oikeudet myös internetissä.
Ensi viikon täysistunnossa äänestetään seuraavaksi siitä, avataanko direktiivi vielä käsittelyyn, vai eteneekö se sellaisenaan kolmikantaneuvotteluihin eli parlamentin, komission ja neuvoston yhteiskäsittelyyn. Vihreät tulee äänestämään direktiivin uudelleenavaamisen puolesta.
Ongelmat, joihin direktiivillä pyritään puuttumaan, ovat oikeita, mutta valiokunnan hyväksymä kanta ei niitä ratkaise. Esillä ollut Artikla 13 asettaa palveluntarjoajille lisensointi- ja sisällön valvontavelvollisuuden, mutta tämä on muotoiltu niin laajasti, että se ulottuisi niihinkin palveluntarjoajiin, jotka eivät ole osa arvokuilun ongelmaa eli eivät taloudellisesti hyödynnä tekijöiden teoksia ilman tekijöiden lupaa. Esimerkiksi YK:n erityisedustaja on kertonut olevansa huolissaan, että esitetty muotoilu rajoittaa käyttäjien ilmaisunvapautta ilman, että näiden rajoituksien laillisuutta, tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta on ennalta selvitetty.
Toinen huoli on, että lisensointi- ja valvontavelvollisuus velvoittaa yritykset – nekin, jotka ovat syyttömiä nykyiseen arvokuiluun – hankkimaan laajoja lisenssejä sekä pystyttämään valvontakeinoja ja suodattimia. Tämän pelätään johtavan siihen, että pienet startupit eivät pysty kasvamaan isommiksi, eikä uusia yrityksiä enää synny. Toisin sanoen tekijänoikeuslainsäädännöllä vahvistetaan nykyisten suurten toimijoiden asemaa entisestään. Googlen vaikutusvalta ei vähene vaan vahvistetaan lainsäädännöllä monopoliksi.
Artikla 11 on myös ongelmallinen: jos lehtikustantajille luodaan uusi lähioikeus linkittämiseen, se johtaa pikemminkin siihen, että linkkejä ei jaeta kuin siihen, että journalismille ohjautuisi enemmän rahaa. Toisin kuin on väitetty, kyseinen artikla ei koske puhtaita hyperlinkkejä, mutta jos jaon mukana on uutisen otsikko tai kuva, kuten sosiaaliseen mediaan jaettavissa linkeissä usein on, siitä on maksettava tai jakaminen on estettävä myös siinä tapauksessa, että uutinen ei ole maksumuurin takana.
Esitetty malli ei ole toiminut Saksassa eikä Espanjassa. Linkkaamisen sääntely on omiaan rajoittamaan internetin käyttöä siten kuin ihmiset ovat sitä tottuneet käyttämään. Artikla 11 ei siis ratkaise journalismin ahdinkoa.
Vaikka keskustelu pyörii tällä hetkellä näiden kahden kohdan ympärillä, kyseessä on laaja kokonaisuus. Direktiivillä jyrättiin melkein suomalainen kirjastojen lainauskorvausjärjestelmä niin, että korvaukset olisivat ohjautuneet kirjailijoiden sijaan kustantajille. Valiokunta onnistui löytämään viime hetken kompromissin. Suomalaisia kirjailijoita, kirjallisuutta ja kirjastolaitosta kelpaa puolustaa!
