Euroopan parlamentin tällä viikolla lopullisesti hyväksymä metsäkatoasetus juontaa juurensa mietintöön, jonka ideoin ja esittelin kehitysvaliokunnassa jo edellisellä vaalikaudella. Maailman metsävarojen vastuullinen ja läpinäkyvä käyttö ei ollut juurikaan saanut huomiota, vaikka erityisesti trooppinen metsäkato eteni pelottavaa vauhtia erityisesti Amazoniassa. Parlamentti esitti laatimassani mietinnössä uutta keinoa: olisi lakattava tuomasta Euroopan unioniin metsäkatoa aiheuttaneita tuotteita. Kymmenesosa maailman metsäkadosta nimittäin aiheutuu EU-maissa tapahtuvasta kulutuksesta. 

Lähtökohtanamme ei ollut eurooppalaisten kuluttajien omantunnon puhdistaminen, vaan puuttuminen metsäkadon moninaisiin juurisyihin poistamalla metsäkato yritysten arvoketjuista. Yritykset hankkivat laajoja maa-alueita, joita muutetaan viljelmiksi ja laidunmaiksi, usein paikallisen väestön ja alkuperäiskansojen oikeudet sivuuttaen. 

Tyypillisen afrikkalaisen pienviljelijän kaakaostaan saama tulo ei riitä elämiseen. Siksi lapset otetaan mukaan pelloille, ja viljelmää ehkä laajennetaan suojelualueille. Ehkä köyhä kaakaonviljelijä ei ole elämässään edes maistanut suklaata, koska se on luksustuote, jonka tuotto menee valtaosin tunnetuille brändeille. 

Olin melko hämmästynyt havaitessani, että tunnetut suklaabrändit alkoivat tukea ja suorastaan vaatia sitovaa lainsäädäntöä. Äskettäin Suomessa tehty selvitys osoitti taas kerran, että vapaaehtoisista sertifikaateista ei ole ollut apua. Isojen suklaafirmojen, kansainvälisten metsiä suojelevien järjestöjen ja muutamien meppien tiivis yhteistyö sai komission töihin. 

Metsäkadon vastainen asetus on nyt valmis. EU:ssa ei voida sen myötä enää myydä kaakaota, kahvia, soija- tai palmuöljyä, naudanlihaa, puuta tai kumia, jos tuotanto on aiheuttanut metsäkatoa.

Viime vuosien iso muutos on ollut, että kestävä kehitys sidotaan kiinteästi EU:n kauppapolitiikkaan. Kaikki unionin kauppakumppanit eivät ole tähän  valmiita, vaikka miten sitä haluamme. Siksi on ryhdytty laatimaan metsäkatoasetuksen kaltaisia lakeja, jotka ovat EU:n omassa päätösvallassa. 

Maailman kauppajärjestö WTO edellyttää, että säännöt ovat syrjimättömiä, niiden pitää siis päteä myös EU:n sisällä. Maa- ja metsätalousministeriö on kehottanut pidättäytymään navettojen laajennuksista, koska niiden syrjäyttämän metsän voisi tulkita metsäkadoksi. Ehkä tämä asia selviää, mutta Suomen naudanlihantuottajille metsäkatoasetus on todella hyvä uutinen. Sehän rajoittaa tehokkaasti brasilialaisen lihan tuontia, joka perustuu paljolti Amazonian sademetsien raivaamiseen karjan laidunmaaksi. Jonkinlainen suhteellisuudentaju on tässäkin tarpeen.

Pyrin nyt itse toimimaan sen puolesta, että EU luo asetuksessa mainittuja kumppanuuksia tuottajamaiden kanssa kehitysyhteistyön keinoin. Uusilla vaatimuksillamme ei saa heikentää esimerkiksi pienviljelijöiden asemaa. Tuotteiden tiukka jäljitettävyys pellolta asti ei ole aivan yksinkertaista.