///Tasa-arvo
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) ja muiden tasa-arvo-toimijoiden keskeinen vaatimus naisiin kohdistuvan väkivallan kansallisesta toimintaohjelmasta sai vahvan tuen presidentti Tarja Haloselta eduskunnassa pidetyssä seminaarissa, jossa puitiin kesäkuussa päättyvää Euroopan neuvoston kampanjaa. Nyt on aika koota hajallaan olevat erilaiset parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan kampanjat ja ohjelmat yhteen.[:]
Peruspalveluministeri Paula Risikko on jo koonnut neljä muuta ministeriä koordinoimaan työtä. Hän on ehdottanut sukupuolistuneen väkivallan vastaisen osaamisen keskuksen perustamista. Ihmiskauppa- ja prostituutiokysymykset voitaisiin liittää kokonaisuuteen, joka sijoittuisi luontevimmin Stakesista ja Kansanterveyslaitoksesta syntyvään uuteen tutkimus- ja kehittämislaitokseen.
TANE on nostamassa syksyn kuntavaalien yhdeksi teemaksi jokaiseen kuntaan kuuluvaa parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan vaatimaa toimintaohjelmaa.
Oikeusministeriössä selvitetään toivottavasti viipymättä lainsäädännön muutostarpeet. Lievänkin pahoinpitelyn tulisi kuulua yleiselle syyttäjälle. Poliisin pitäisi myös oppia tunnistamaan jatkuvan väkivallan merkit, ja toistuvista pahoinpitelyistä pitäisi muodostua törkeä pahoinpitely ja rangaistuksesta sen mukainen.
Jostain syystä Suomessa puhe nimenomaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta herättää usein vastareaktioita, ikään kuin keskittymällä sen ongelmiin unohdettaisiin muu väkivalta. Esimerkiksi käy keskustelu Ruotsin mallin mukaisesta ”naisrauhalaista”. Vastoin luuloa Ruotsin laki suojelee sekä naisia että miehiä. Lisäksi se tunnistaa yleisen ilmiön, että entinen puoliso voi olla nimenomaan naiselle suuri uhka.
Ruotsin kymmenen vuoden ikäinen naisrauhalaki on hyvä osviitta Suomen tuleviin lainmuutoksiin. Ruotsi kriminalisoi avioliitossa tapahtuvan raiskauksen 30 vuotta ennen Suomea, jo vuonna 1965. Näidenkin esimerkkien valossa pohjoismainen tasa-arvoyhteistyö on Suomelle tärkeää. Tukea saamme myös Euroopan neuvostosta, jossa aloitteemme näyttää johtavan sitovaan yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.
Sen lisäksi, että puututaan väkivallan seurauksiin, on pohdittava käyttäytymismalleja, jotka saavat ihmiset ratkaisemaan ristiriitoja väkivallalla. Väkivallan taustalla näyttää olevan sukupuoleen liittyviä, opittuja roolimalleja. Kyse ei olisi niinkään biologisesta sukupuolesta, koska naiset ja tytötkin turvautuvat väkivaltaan.
