Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 27.9.2010
Muhammed-pilakuvista kimmonnut väkivallan aalto, Theo Van Goghin murha, kasvanut islamofobia ja huivikiellot Euroopan useissa valtioissa kertovat siitä, kuinka islam ja länsimainen sananvapaus ovat viime vuosien aikana olleet törmäyskurssilla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.[:]
Tämä on johtanut huolestuttavaan kehitykseen, jossa ihmisoikeuksien nimissä pyritään rajoittamaan keskeisiä demokratian periaatteita, kuten sanan- ja uskonnonvapautta.
YK:n yleiskokous asettui viime vuoden joulukuussa muslimivaltioiden muodostaman järjestön OIC:n kannalle niin sanottua uskonnon halventamista vastaan. OIC:n jäsenmaihin kuuluvat muiden muassa Afganistan, Saudi-Arabia, Pakistan, Somalia, Sudan, Kuwait ja Iran. Järjestö pyrkii lobbaamalla vaikuttamaan lainsäädäntöön myös länsimaissa, jotta muslimit voisivat elää niissä turvallisesti.
OIC:n ajama päätöslauselma ei kuitenkaan sovi yhteen länsimaisen sanan- ja uskonnonvapauskäsityksen kanssa. Vaikka päätöslauselmassa puhutaan yleisluontoisesti uskontojen halventamisen kieltämisestä, on sen kärki selvästi suunnattu islamin suojaamiseen kritiikiltä sananvapauden kustannuksella.
Uskontojen halventamisen vastaista päätöslauselmaa tukivat YK:n ihmisoikeusneuvostossa OIC-maiden ohella Kiina, Kuuba, Valko-Venäjä ja Venäjä. Nämä maat eivät ole tunnettuja ihmisoikeuksien puolustamisesta. Päätöslauselma ei onneksi ole YK:n jäsenmaita sitova; se olisikin jyrkässä ristiriidassa usean maan perustuslain kanssa.
Päätös heikentää ihmisoikeustilannetta, koska se lisää hallitusten ja uskonnollisten johtajien valtaa rajoittaa kansalaisten vapautta. Mikäli islamin arvosteleminen kielletään, voidaan ennustaa myös nationalististen ääriliikkeiden suosion kasvavan.
Voimassa olevat kansainväliset lait suojaavat jo yksilöitä syrjinnältä. Myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kiellettyä. Nämä lait suojaavat uskonnollisia yksilöitä tarpeeksi sellaisenaan. Uskonnot eivät tarvitse erillistä suojaa.
Islamia pitää voida kritisoida siinä missä muitakin uskontoja ja ideologioita. On syytä huomioida, että uskontojen nauttimaa erityissuojaa voidaan käyttää myös uskonnollista toisinajattelua vastaan. Pahimmillaan päätöslauselma voi johtaa uskontokritiikin kriminalisointiin. Näin vähemmistöuskontojen jäseniä ja ateisteja voidaan rangaista halventamiseen vedoten.
Länsimaissa asuville muslimeille ja entisille muslimeille päätöslauselma voi merkitä uskonnonvapauden huomattavaa kaventumista. Kotoutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että myös maahanmuuttajat saisivat vapaasti arvostella uskontoihin sisältyviä tasa-arvon ja muiden ihmisoikeuksien vastaisia pyrkimyksiä.
OIC:n toiminta YK:n ihmisoikeusneuvostossa ovat valitettavasti vain yksi ulottuvuus pyrkimyksissä sananvapauden tukahduttamiseksi. Suurimpien kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan sananvapaus on enenevässä määrin uhattuna ympäri maailman. Islamin suojelemisen lisäksi sananvapautta rajoitetaan myös kulttuuristen ja kansallisten arvojen suojelemisen nimissä.
Viimeisin esimerkki tästä on Saharov-museon johtajalle Juri Samoduroville ja hänen kollegalleen Andrei Jerofejeville Venäjällä äskettäin langetettu tuomio uskonnon – kristinuskon – halventamisesta, vuonna 2007 museossa järjestetyn provokatiivisen näyttelyn johdosta. Tällaisten tapausten lisääntyminen kertoo siitä, että epädemokraattiset valtiot pyrkivät enenevässä määrin alistamaan kansalaisiaan lakia manipuloimalla. Tällöin viranomaisten ei tarvitse turvautua avoimeen sortoon.
Huolimatta siitä, että kiistat YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja Moskovan Saharov-museossa näyttävät hyvin erilaisilta, rajoitusten taustalla on yksi ja sama pelko: sananvapaus johtaa avoimeen keskusteluun, avoin keskustelu johtaa demokratiaan. Sananvapaus on demokratian kulmakivi.
Heidi Hautala
Husein Muhammed
Kirjoittajat ovat vihreitä poliitikkoja. Hautala on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja, Muhammed ihmisoikeuksiin erikoistunut lakimies.