Artikkeli Eeva-lehdessä, numero 8/2010
Heidi Hautalan pientä mutta toimivaa helsinkiläiskeittiötä rajaavat vitriinit, jotka ovat täynnä perintönä saatuja sekä kirpputoreilta ostettuja vanhoja posliiniastioita ja laseja.[:] Kirpputoreilla kiertelyn lisäksi Heidin lempiharrastuksiin lukeutuu ruuanvalmistus. Se on rentoutumiskeino, jonka avulla vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin perehtynyt europarlamentaarikko pysyy virkeänä.
Heidi toimii mielellään emäntänä ja kutsuu usein ystäviään luokseen syömään. Kokenut kokki luottaa ruuanvalmistuksessa pitkälle improvisointikykyynsä. Usein ruoka valmistuu näppituntumalla erilaisia maailmalta poimittuja reseptejä ja ideoita soveltaen.
Viikonloppuateriankin menu muotoutui Heidin lähikauppojen, kuten Helsingin Korkeavuorenkadulla sijaitsevan Juuren puodin, tarjonnan mukaan. Emäntämme suosii lähiruokaa sekä puhtaita, luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita. Näin hän tekee myös ollessaan Brysselissä, jossa hän asuu lähellä afrikkalaista korttelia. Samassa talossa naapurina on Satu Hassi.
Ilahduttava suuntaus
Suhdettaan ruokaan Heidi Hautala kuvaa intohimoiseksi, nykyisin tosin vähemmän ehdottomaksi kuin nuorena. Tiedostava, jo lapsena itämaisista filosofioista ja eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut Heidi vaihtoi ruokavalionsa kasvispohjaiseksi 13-vuotiaana. Lukioikäisenä hän oli mukana perustamassa ensimmäistä kasvisravintolaa Helsinkiin.
Legendaarinen Kasvis sijaitsi melkein vastapäätä paikkaa, jossa Heidi nyt asuu. Mielenkiintoinen yhteensattuma, sillä sittemmin Kasvis-ravintolalla oli oma merkityksensä myös Vihreän liikkeen synnyssä: se toimi samanhenkisten ihmisten tapaamispaikkana.
Nykyisin Heidille maistuvat kasvisten lisäksi myös kala sekä toisinaan poron- ja lampaanliha. Toisaalta hän uskoo vahvasti super food -ajatteluun eli siihen, että on parempi syödä ravinteikkaita superraaka-aineita, kuten mustikoita ja parsakaalia, kuin ravintosisällöltään köyhempiä ruokia. Tyhjän energian, kuten pullan, mussuttaminen on Heidistä täysin turhaa.
Samalla hän kuitenkin korostaa, ettei syöminen saisi muodostua kenellekään liian vaikeaksi. On tärkeää myös nauttia ruuasta.
Heidi Hautalaa ilahduttaa viime vuosina erityisesti Helsingissä tapahtunut pienten kivijalkakauppojen paluu. Tähän saakka Suomi on ollut hänen mukaansa kahden jättimäisen keskuskaupan sanelema vähittäismyyntimaa, jossa on keskitytty kilpailemaan raaka-aineiden ja bulkkiruuan hinnoilla.
Nyt katukuvaan ilmestyneet pienet kivijalkapuodit ovat tuoneet tarjolle uusia laadukkaita lähiraaka-aineita, kuten pienjuustoloiden juustoja, joita aiemmin on saanut lähinnä kauppahalleista.
Hautalasta on hienoa, että myös suomalaiset ovat vähitellen havahtumassa omaan ruokaosaamiseensa ja sen arvoon. Muualla Euroopassa on aina osattu suosia omia pientuottajia, mikä on auttanut niitä menestymään. Tämä kulttuuri on meiltä tähän saakka puuttunut.
“Voisimme entistä paremmin hyödyntää ensiluokkaisia raaka-aineitamme jalostamalla niistä laadukkaita erikoiseriä. Voisimme tehdä itse tuotteita, joita tänne on tähän saakka tuotu ulkomailta. Suomalaiset voisivat esimerkiksi kasvattaa yrttejä ulkomaanvientiin, sillä pitkät kesäpäivämme ovat niiden kasvun ja laadun kannalta otollisia”, puutarhatieteen maisteri pohtii.
Hinta puntarissa
Heidi puhuu myös sesonkikasvisten puolesta. Kaikkea ei tarvitse olla jatkuvasti tarjolla. Talvella tuoreet tomaatit voi korvata kuivatuilla tomaateilla tai tomaattimurskalla, ja suosia niiden tilalla esimerkiksi punajuurta ja kaalia.
“Ruuan hintaa Suomessa kritisoidaan korkeaksi, mutta todellisuudessa tuloistamme kuluu ruokaan keskimäärin paljon pienempi osa kuin vielä 50 vuotta sitten”, Heidi muistuttaa.
“Samaan aikaan kaikesta ostamastamme ruuasta jopa 30 prosenttia päätyy käyttämättömänä roskiin. Selvää säästöä ruokalaskuun toisi entistä tarkempi suunnittelu.”
Jutellessamme olemme nauttineet maukasta misokeittoa, joka löytyi jo aikoinaan Kasvis-ravintolan ruokalistalta. Pastan kanssa tarjottavat tatit ovat paistuneet valurautapadassa hyvän tovin, kun Heidi lisää sekaan vielä lorauksen kylmäpuristettua rypsiöljyä sekä pehmeiksi liotetut ja pilkotut aurinkokuivatut tomaatit.
Parin minuutin kypsennys ja padan sisältö on valmis kumottavaksi maalaisjuustolla peitetyn höyryävän spelttipastan päälle. Viimeiseksi emäntämme sipaisee annoksen päälle vielä hyvän kourallisen silputtuja tuoreita yrttejä.
Hän nostaa isolle jälkiruokavadille asetetut huoneenlämpöiset pientuottajien juustot pöytään. Sitten hän kutsuu vieraat syömään.
Kaikki oikeudet aineistoon A-lehdet Oy:llä.
