EU:n perustuslain tultua hylätyksi Ranskassa ja Hollannissa on Suomen hallitus päättänyt järjestää siitä eduskunnassa eräänlaisen koeäänestyksen. Pääministeri Vanhanen on varoittanut pitämästä perustuslakia kuolleena ja toivoo eduskunnalta vastaukseksi tähän selontekoonsa “myönteistä signaalia”. Sen tulisi olla hallituksen tiedossa ennen kuin perustuslakiasiassa otettu tuumaustauko päättyy. Tämä tapahtuu juuri ennen Suomen ensi vuoden heinäkuussa alkavaa puheenjohtajakautta. Kun Suomi näin liittyisi perustuslain hyväksyvien jäsenmaiden joukkoon, voitaisiin pääministerin mielestä palata business as usual –skenaarioon. Näin yksinkertaisesti tuskin voidaan edetä.[:]

Hallitus tietää itsekin, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten takia ei tuumaustauon jälkeenkään voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ranskan ja Hollannin hallitukset saattavat vaihtua, mutta kansa on entinen. Kuinka perustuslakia voitaisiin muuttamattomana tarjota kansalaisille uudestaan? Tämä olisi demokratian halventamista.

Suomen on puheenjohtajakaudellaan valmistauduttava esittämään tiekarttaa, perustuslain uudelleen avaamisesta aina siihen asti, että se viedään jäsenmaiden hyväksyttäväksi. Suunnitelmaan voi kuulua uusi konventti, johon siis kansalliset parlamentitkin osallistuvat, ja sen jälkeen hallitusten välisen kokous. Suomalaisten ohella muidenkin EU-maiden kansalaiset alkavat varmasti kysyä, miksi espanjalaiset, ranskalaiset, hollantilaiset, irlantilaiset ja tanskalaiset pääsevät äänestämään perustuslaista. Olisi realistista ottaa aikaisemmista virheistä opiksi, ja valmistautua järjestämään kaikissa jäsenmaissa samaan aikaan kansanäänestys EU-parlamenttivaalien yhteydessä keväällä 2009.

Tämä lähestymistapa sopisi erittäin hyvin osaksi komission julistamaa K-strategiaa, jolla se tarkoittaa kansanvallan vahvistamista, keskustelua ja kuuntelua. Unionin tulevaisuus kun on täysin riippuvainen siitä, miten se ansaitsee kansalaisten edessä olemassaolonsa oikeutuksen.

ONKO UNIONISTA GLOBALISAATION HALLINTAAN?

Tätä olemassaolon oikeutusta on etsittävä tulevaisuuden haasteista, paljon puhutusta lisäarvosta, jota unioni tuo jäsenmaille. Tärkein kysymys on, onko unionista hallitsemaan globalisaation varjopuolia, jotka luovat ihmisten elämään epävarmuutta – edes omien rajojensa sisällä? Pystyykö se tarttumaan mahdollisuuksiin, joita globalisaatio kansalaisille ja yrityksille tarjoaa? Onko EU:sta vahvistamaan pyrkimyksiä maailmanlaajuiseen turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen?

Voidakseen olla kansainvälisesti uskottava toimija globalisaation hallinnassa EU:n tulee hankkiutua eroon omasta kyvyttömyydestään tehdä päätöksiä. Haitallista verokilpailua ei saada taltutettua niin kauan kuin jäsenmaiden on oltava yksimielisiä mistä tahansa veropäätöksestä. Verokilpailu on haitallista muun muassa silloin, kun se estää jäsenmaita keräämästä julkisten tehtäviensä rahoittamiseen tarvittavia verotuloja. Yritysverotusta harmonisoidaan tuomioistuimen ratkaisuilla. Perustuslain säätäjillä ei riittänyt tahtoa luopua yksimielisyysvaatimuksesta.

Perustuslaki myös vahvistaa vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla ylimmäksi tavoitteeksi, jolle terveyden, ympäristön ja reilujen työehtojen suojelu on alisteinen. EU:n kilpailupolitiikka ja valtiontukisäädökset ovat koitumassa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen aatteellisenkin työn esteeksi edellyttäessään niiden toimivan pikkutarkasti samalta viivalta kaupallisten palvelujen tuottajien kanssa.

Puhe eurooppalaisista arvoista ja eurooppalaisesta mallista vaatii, että nämä lievää vakavammat valuviat korjataan. Tilanteen selkeyttäminen vaatii muutoksia perustuslakiin.

Mitä enemmän unioniin liittyy uusia jäsenmaita, sitä vaikeammaksi tehtävä käy. Suomen tulisi tehdä tästä aloite perustuslain hyväksymiseen viitoittavan tiekarttansa osana; pohjoismaisen mallin omaksuneet maat kärsivät epäsuhdasta eniten, mikä näkyy ajankohtaisessa Vaxholm-kiistassa Ruotsissa, jossa on viety EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi, saako latvialaisille työntekijöille maksaa ruotsalaisissa työehtosopimuksissa määrättyä pienempää palkkaa.

Mitä tulee ihmisiin, vapaa liikkuvuus ei toteudu nykyisten jäsenmaiden välillä. Oikeus työskennellä toisessa EU-maassa vapaasti ei koske kahdeksan uuden EU-maan kansalaisia. Useimpien vanhojen EU-maiden tapaan Suomikin otti käyttöön rajoitukset, joilla estetään virolaisten ja muiden uusien EU-maiden työntekijöiden pääsy suomalaisten työnantajien palvelukseen. Päätös oli suuri virhe, koska se on ollut omiaan lisäämään ulkomaisen vuokratyövoiman käyttöä, jota Suomeen lähettävät muiden muassa lukuisat Virossa toimivat suomalaiset välittäjät ja jonka työehtojen toteutumista on hyvin vaikea valvoa. Hallituksen ei pidä suostua jatkamaan rajoituksia ensi vapun jälkeen, koska ne toimivat tarkoitustaan vastaan ja loukkaavat uusimpien EU-maiden kansalaisten perustavanlaatuisia oikeuksia vastaan.
EUROOPPALAISET ARVOT

jäsenyysneuvottelujen alkaminen Turkin kanssa on ollut oikea ratkaisu. Turkki on tärkeä sillanrakentaja islamilaiseen maailmaan ja sen aikanaan toteutuva jäsenyys osa EU:n turvallisuusstrategiaa. Jäsenyysneuvotteluista tulee varmasti vaikeat ja pitkät. Jäsenyys ei ole hyväksyttävissä ennen kuin Turkin armeija luopuu puuttumasta politiikkaan. Turkin on myös lopetettava kurdivähemmistönsä alistaminen ja niiden ihmisten rikoksesta syyttäminen, jotka käsittelevät julkisesti menneisyyden kipupisteitä kuten 1900-luvun alussa tapahtunutta, 900.000 armenialaisen kansanmurhaa. Laajentumiskomissaari Olli Rehniä on kiitettävä siitä, että hän kävi Turkissa tapaamassa kirjailija Orhan Pamukia, joka on käsitellyt kansanmurhaa julkisuudessa ja saanut tästä “rikoksesta” syytteen. Se oli eurooppalaisten arvojen mukainen teko.

Puhe eurooppalaisista arvoista on tyhjää, jos EU ei asetu vastustamaan Yhdysvaltain ylilyöntejä ns. terrorismin vastaisessa sodassa. Viime aikoina paljastuneet tiedot mahdollisesti jopa Euroopan unionin jäsenmaiden salaisesta yhteistyöstä CIA:n kanssa terrorismista epäiltyjen ihmisten saattamiseksi kidutettaviksi ja muutoin epäinhimillisesti kohdeltaviksi on selvitettävä perinpohjaisesti. Perustuslaki, jota hallituksen selonteko koskee, vahvistaa, että ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Myös EU:n itsensä on vältettävä ylilyönnit terrorismin vastaisessa toiminnassaan. Sisäministerien kokouksessa 1.-2.12. käsitellään julkiseksi tarkoitettua “radikalisaation ja rekrytoinnin vastaista strategiaa”, johon sisältyy erillinen salaisesti hyväksyttävä toimintaohjelma. Kuka valvoo, että siinä pysytään lakien puitteissa? On aika pohtia jäsenmaiden välillä lisääntyvän tiedusteluyhteistyön parlamentaarista valvontaa myös täällä Suomen eduskunnassa.

CIA:n edellä mainittu salainen toiminta viittaa siihen, että Yhdysvallat on ominaiseen tapaansa ryhtynyt kahdenväliseen yhteistyöhön itselleen myötämielisten maiden kanssa ja näin sivuuttanut EU:n. Unionin on vihdoin kyettävä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin kanssa on puhuttava yhdellä äänellä. Kumpikin soveltaa unioniin hajoita ja hallitse –strategiaa, ja valitettavasti eräät unionin suuret jäsenmaat tämän hyväksyvät.

Vihreä Eduskuntaryhmä kiittää EU:n oikeuskomissaari Franco Frattinia lausunnosta, jonka mukaan Äänestysoikeuksien menetys voi uhata sellaista EU-maata, joka on salaa antanut Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n perustaa vankilan alueelleen. Komissaari totesi eilen, että hänen velvollisuutensa EU-sopimusten nojalla olisi kehottaa EU:n ministerineuvostoa ryhtymään “vakaviin toimiin”, joihin kuuluu äänestysoikeuden pidättäminen, mikäli jokin EU-maa paljastuu CIA-vankilan salaajaksi.

Niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin kanssa on puhuttava suoraan myös vaikeista ja epämieluisista asioista kuten ihmisoikeuksien loukkauksista. Emme voi olla välinpitämättömiä, kun Venäjä aikoo lakkauttaa kansalaisyhteiskuntansa lopullisesti vuonna 2007. Samana vuonna uudistetaan EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimusta.

Arvoisa puhemies,

Euroopan unioni on esikuva monille maille, jotka kamppailevat syvien vaikeuksien kanssa mutta pyrkivät ratkaisemaan ne ja uudistumaan – voidakseen liittyä aikanaan Euroopan unioniin. Keitä me olemme sanomaan, että Entisen Jugoslavian maat, Ukraina ja Georgia eivät ole eurooppalaisia maita? Aika, jolloin emme tiedostaneet Latvian ja Liettuan kaltaisten maiden olemassaoloa, on vain viidentoista vuoden takana.

Euroopan unioni on ensimmäinen aidosti monikulttuurinen ja demokraattinen poliittinen yhteisö. Huolimatta kansallisista, alueellisista ja paikallisista eroista, jotka ovat unionin rikkaus ja voimavara, unionin kansalaisia yhdistävä yhteiset perusarvot, joiden ydinosa on kirjattu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, keskeisinä mm. kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen kieltäminen ja ihmisten yhdenvertaisuuden puolustaminen. Perusarvojensa puolustamiseen unioni voi kutsua kaikki, jotka niitä kannattavat ja niihin sitoutuvat, myös Venäjän ja Turkin.

Laajentuminen yhdelläkin maalla Romanian ja Bulgarian jälkeen edellyttää uuden perustuslain hyväksymistä. Voidakseen laajentua unionin täytyy uudistua ja puhaltaa itseensä henkeä. Sitä se ei voi saada muutoin kuin käymällä läpi oman kriisinsä ja saavuttamalla kansalaisten luottamuksen teoillaan. Jos lainkaan ymmärretään, miksi perustuslain hyväksyminen katkesi Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksiin, on sen käsittelyn tästä eteenpäin oltava mahdollisimman avointa ja osallistavaa. Tiekartan esittäminen on mitä todennäköisimmin Suomen puheenjohtajakauden tärkein tehtävä. Hallituksen on viisainta hyväksyä se, että eduskunta päättää itse, miten myönteisen signaalin se perustuslaista antaa.