LAUSUNTO
VALTIOVARAINVALIOKUNNAN VEROJAOSTOLLE
HE 22/2004 vp
26.3.2004

Ed. Heidi Hautala
Euroopan parlamentin polttoainedirektiivin 98/70 ja 2003/17 esittelijä vv.
1997-2003[:]

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi nestemäisten polttoaineiden
valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

Puhtaammat liikennepolttoaineet saatiin Suomessa markkinoille erittäin nopeasti, kun 1990-luvun alussa eduskunta päätti niitä suosivasta veroporrastuksesta, jonka vaikutus valtiontalouteen oli erittäin pieni mutta tavoitteen saavuttamiseksi dynaaminen ja ratkaiseva. Suomen (ja Ruotsin) esimerkki on vaikuttanut vahvasti siihen, että yhä useammat EU-maat ovat valinneet veroporrastuksen puhtaampien liikennepolttoaineiden edistämiskeinoksi.

Veroporrastuksin – kuten Suomenkin esimerkki on osoittanut – lainsäädännössä asetetut tavoitteet saavutetaan yleensä ennenaikaisesti. Öjyteollisuus tulee nyt esitettyjen veroporrastusten avulla siirtymään Suomessa kokonaan rikittömän bensiinin ja dieselöljyn tuotantoon vain muutaman kuukauden kuluessa vuoden 2004 aikana, neljä vuotta ennen direktiivissä asetettua aikarajaa. Kehitys on samansuuntainen pohjoismaiden ulkopuolella mm. Saksassa ja Britanniassa juuri veroporrastusten takia.

EU:n liikennepolttoaineiden laatudirektiivissä 98/70 päätettiin kattavat laatuvaatimukset vuosille 2000 ja 2005. Uudistetulla direktiivillä 2003/17 on tarkoitus siirtyä täysin rikittömiin (< 10ppm) polttoaineisiin vuoteen 2009 mennessä. Direktiivissä on tosin jätetty myöhemmin vahvistettavaksi ajankohta, jona dieselöljyn on oltava rikitöntä. On haluttu varmistua siitä, että myös rikittömän dieselöljyn hiilidioksiditase on positiivinen eli että jalostamoissa sen tuotannosta aiheutuva lievä hiilidioksidin kasvu korvautuu rikittömän dieselin ajoneuvojen polttoaineen kulutusta alentavalla vaikutuksella. Tase on mitä ilmeisimmin positiivinen, kun otetaan huomioon dynaaminen vaikutus, joka seuraa siitä, että tuomalla rikitön dieselöljy markkinoille mahdollisimman pian nopeutetaan myös uusien, vähemmän kuluttavien moottorien markkinoille tuloa. Kun rikittömiä polttoaineita joka tapauksessa direktiivin mukaan olla maantieteellisesti kattavalla tavalla saatavilla jo v. 2005 alusta, hallituksen esitys rikittömän bensiinin ja dieselöljyn samanaikaisesta veroporrastuksesta on perusteltu valinta.

Hallituksen esityksessä veroporrastuksen saavalle dieselöljylle sallittaisiin Suomessa nykyisin voimassaolevaa suurempi, kuitenkin direktiivin mukainen kokonaisaromaattipitoisuus. Tutkimukset osoittavat selkeästi, että kokonaisaromaattipitoisuus lisää pakokaasujen terveydelle haitallisia polyaromaatteja. Direktiivin sallimaan raja-arvoon siirtymistä perustellaan lähinnä kilpailusyillä. Samanlaista keskustelua käytiin aikanaan aluksi myös ensimmäisten puhtaampien polttoaineiden veroporrastusten kilpailua rajoittavasta vaikutuksesta. Kun lähes kaikki jalostamot pystyvät ongelmitta tuottamaan nykyistä, vähemmän aromaattipitoista dieselöljyä ja kun ei ole nähtävissä, että se myöskään estäisi ulkomaisia yrityksiä myymästä tuotteitaan Suomessa, olisi mielestäni virhe luopua nykyisestä, direktiivin vaatimuksia tiukemmasta kokonaisaromaattiraja-arvosta.

Erityisesti raskaiden ajoneuvojen moottorien valmistajat esittivät jo uudistettua direktiiviä 2003/17 laadittaessa, että dieselöljyn polyaromaattipitoisuutta olisi tullut alentaa pakokaasupäästöjen vähentämiseksi. Unionissa on tulossa uusia ilmanlaatustandardeja PAH-yhdisteille. Kun laatudirektiiviä seuraavan kerran tarkistetaan vuonna 2005, asia nousee vahvasti esille ja direktiiviä tältä osin todennäköisesti tiukennetaan. Jos kokonaisaromaattipitoisuutta nyt nostettaisiin direktiivin sallimaan tasoon asti, tulisi sitä uudestaan tiukentaa direktiiviin vuoden 2005 tarkistuksessa todennäköisesti otettavien pakottavien määräysten takia.

Kysymys dieselöljyn tiukemman kokonaisaromaattiraja-arvon säilyttämisestä liittyy vahvasti myös rikittömän moottoripolttoöljyn käytön edistämiseen. Tiukempi kokonaisaromaattiraja-arvo tulisi automaattisesti myös työkoneissa käytettävään rikittömään moottoripolttoöljyyn ja vähentäisi työkoneiden hiukkaspäästöjä, jotka ovat merkittävä paikallinen (työ-)terveysongelma.

Kun liikenteen pakokaasupäästöt on (hiilidioksidia lukuun ottamatta) saatu murto-osaan 1980-luvun lopulta, kiinnittyy huomio yhä enemmän työkoneiden päästöihin. Arvioidaan, että niiden määrä EU:ssa vastaa vuonna 2020 liikenteen kokonaispäästöjä, jos mitään ei tehtäisi. Uudistetun laatudirektiivin
2003/17 mukaan vuoden 2005 tarkistuksessa sovitaan lopullisesti määräajasta, jonka kuluessa työkoneissa käytetään käytännössä samaa polttoainetta kuin tieliikenteessä. Todennäköisesti viimeistään vuonna 2009 työkoneissa vaaditaan käytettävän rikitöntä (tai vähärikkistä) moottoripolttoöljyä. Jo nyt enemmistö nykyisistä EU-maista vaatii työkoneissa käytettävän samaa polttoainetta kuin tieliikenteessä.

Hallitus ei esitä veroporrastusta rikittömään moottoripolttoöljyyn vaan katsoo esityksensä perusteluissa, että “lähtökohtana on, että työkoneiden käyttäjien tarve ja moottorivalmistajien asettamat vaatimukset käytännössä ratkaisevat sen, minkä laatuista polttoainetta työkoneissa ja traktoreissa käytetään”. Moottoripolttoöljyn käyttö ei kuitenkaan ilman verokannustinta ole houkutteleva vaihtoehto, jos esim. maatilalla on saatavilla samaan tarkoitukseen myös lämmitysöljyä. Verojaoston olisikin syytä esittää veroporrastusta myös rikittömälle moottoripolttoöljylle.