Euroopan Unionissa on kuluvan talven aikana aloitettu keskustelut niin sanotusta monivuotisesta rahoituskehyksestä eli EU:n pitkän aikavälin budjetista seuraavalle seitsenvuotiskaudelle 2021-2027. Budjettiraami sisältää EU:n omien menojen, kuten maatalous-, turvallisuus- ja sisämarkkinapolitiikan lisäksi osuuden globaalien toimien, eli toisin sanoen EU:n ulkoisten politiikkojen ja kehityspolitiikan rahoittamiseksi. Globaalien toimien osuus edellisestä budjettikehyksestä oli noin 6 prosenttia eli noin 8 miljardia euroa vuosittain. Tulevassa rahoituskehyksessä tätä osuutta ehdotetaan nostettavaksi merkittävästi.
EU toteuttaa Unionin ulkopuolelle suuntautuvaa politiikkaansa vuonna 2016 hyväksytyn globaalistrategian pohjalta. Tärkeä ohjaava asiakirja on EU:n kehityspoliittinen konsensus, joka hyväksyttiin vuonna 2017 ja jossa EU:n kehityspolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi määritellään äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Lisäksi Unionin perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen artiklassa 208 todetaan, että Unionin on kaikessa ulkoisessa toiminnassaan otettava huomioon toimiensa kehityspoliittiset vaikutukset. EU:n ulkoiseen toimintaan varatusta rahoituksesta valtaosan tulee jo nykyisellään täyttää OECD:n määrittämät virallisen kehitysavun kriteerit. Tulevalla rahoituskaudella tätä Euroopan parlamentti haluaa säilyttää osuuden vähintään 95 prosentissa.
Ulkosuhderahoituksella mahdollistetaan EU:n toiminta kestävän kehityksen ja YK:n Agenda 2030 tavoitteiden edistämiseksi maailmanlaajuisesti. Budjettikehyksestä allokoidaan rahaa kehitysyhteistyöohjelmiin, joiden seurannasta vastaa kohdemaissa paikallinen EU:n delegaatio yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Rahoituskehysneuvotteluissa Euroopan parlamentti, EU:n jäsenvaltiot ja komissio määrittelevät yhdessä, millaisiin toimiin tätä rahaa kohdistetaan. EU ja sen jäsenmaat ovat yhdessä maailman suurin kehitysavun antaja noin 76 miljardilla eurolla vuodessa (EU:n yhteinen osuus 14 miljardia vuoden 2017 tietojen mukaan), joten ei ole yhdentekevää, minne ne rahansa suuntaavat. Yksi merkittävimmistä painopisteistä seuraavalla kaudella on ilmasto.
Tämänhetkisissä keskusteluissa kaavaillaan EU:n nykyisten ulkosuhderahoitusinstrumenttien yhdistämistä yhdeksi isoksi superinstrumentiksi, niin sanotuksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineeksi (NDICI). Mikäli tällainen superinstrumentti syntyy, on siinä hyvää se, että demokraattisesti valitun parlamentin mahdollisuudet valvoa EU:n kehitysavun rahavirtoja paranevat, kun aikaisemmin erillinen Euroopan kehitysrahasto sulautettaisiin budjettiin.
Uutta superinstrumenttia perustellaan toisaalta sillä, että yksi yhtenäinen instrumentti lisäisi EU:n mahdollisuuksia reagoida yllättäviin tilanteisiin entistä joustavammin. Tavoite on sinänsä hyvä, mutta samalla tulee varmistaa, ettei päivänpoliittisiin tapahtumiin vastaaminen hämärrä kokonaiskuvaa pitkän aikavälin kehitystavoitteilta ja ohjaa rahaa esimerkiksi turvallisuussektorille, kuten vuoden 2015 muuttoliikkeen seurauksena tapahtui.
Euroopan parlamentti äänesti kannastaan tuleviin ulkosuhderahoitusneuvotteluihin maaliskuun istunnossaan Strasbourgissa. Parlamentti vaatii ilmastotoimiin suuntautuvan rahoituksen nostamista 45 prosenttiin nyt esitetyn 25 prosentin sijasta. Lisäksi 85 prosentissa rahoitettavista ohjelmista tulee huomioida tasa-arvon edistäminen. Muita tärkeitä painopisteitä ovat ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen sekä hauraiden valtioiden tukeminen. Maantieteellisesti tuen tulee kohdistua ennen kaikkea Afrikkaan, jonka väestömäärä tulee YK:n ennusteen mukaan kaksinkertaistumaan jopa 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat iskemään kovimmin vähiten kehittyneisiin maihin. Äärimmäiset luonnonilmiöt kuten kuivuudet ja rankkasateet tuhoavat satoja ja vaikuttavat siten negatiivisesti miljoonien ihmisten ruokaturvaan. Puute vedestä ja viljelykelpoisesta maasta edistää jo nykyisellään konfliktien syntyä ja tuottaa voimistuvaa inhimillistä hätää ympäri maailman.
Ilmastonmuutos on kiistatta aikamme suurin kysymys, kuten koululaisten lakkoliikkeet ja ilmastomarssit ympäri maailmaa osoittavat. Sen vaikutukset tulevat näkymään monin tavoin myös EU:n alueella. Siksikin on tärkeää, että EU-päättäjät ovat nyt osoittaneet olevansa yhtä mieltä asian kiireellisyydestä ja siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin. Fossiilisten polttoaineiden vähentämisen ohella luonnonvaraisten metsien suojelu ja metsäalan lisääminen ovat yksi tärkeimmistä keinoista, joilla tehdä tätä työtä.
Myös Suomi on määritellyt ilmaston yhdeksi kärkiteemaksi tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan. Suomella on nyt hyvä mahdollisuus edistää yhteisymmärryksen syntyä ilmastotoimien kiireellisyydestä ja vakavuudesta myös tulevaa budjettia neuvoteltaessa.
