EU:n kehitysyhteistyön tavoite on ollut köyhyyden vähentäminen. Näyttää siltä, että näin ei ole enää kauan. EU pyrkii kasvavassa määrin rahoittamaan sotilaallisia toimia kehitysyhteistyön varoista.

Osa jäsenmaista, mukaan lukien Suomi, on painostanut komissiota toimiin jo toissa keväänä. Komissio antoikin vuosi sitten kesällä esityksen, jossa ehdotetaan EU:n vakauden ja rauhan instrumentin muuttamista siten, että sillä voitaisiin rahoittaa myös sotilaallisia toimia – varoista, jotka on tarkoitettu rauhan ja vakauden tukemiseen. Kaikki jäsenmaat eivät ole olleet samaa mieltä. Ruotsi on jo varoittanut, että kehitysyhteistyön ja turvallisuusoperaatioiden välisen rajan hämärtäminen vaarantaa molempien toimivuuden.

Euroopan parlamentin oikeusasioiden valiokunta äänesti esityksen oikeusperustasta tänään. Toin äänestykseen myös eriävän mielipiteen, mutta asiasta ei edes sallittu keskustelua ennen äänestystä: asiaa ei haluttu nostaa julkisesti esille. Loppujen lopuksi alkuperäinen esitys hyväksyttiin kapealla enemmistöllä: 10 puolesta, 7 vastaan, 6 tyhjää ääntä. Enemmistö äänesti siis joko tyhjää tai vastaan. S&D-ryhmä oli päättänyt ratkaista sisäiset erimielisyytensä tyhjää äänestämälllä, mutta tosiasiassa se näin auttoi EPP-ryhmää viemään muutosehdotuksen läpi. Asiaan palataan kesän jälkeen täysistunnossa, joten julkista keskustelua ehditään vielä saada aikaan.

Kaiken lisäksi äänestystulos on vastoin niin parlamentin kuin muidenkin EU-toimielinten aiemmin muodostamia oikeudellisia lausuntoja. Oikeuspalveluiden lausunnoissa on tapahtunut täyskäännös.

On ilmeistä, että kehitys ja turvallisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että turvallisuusoperaatiota voidaan rinnastaa kehitysyhteistyöhön. Käynnissä olevasta turvallisuuskeskustelusta on unohtunut inhimillinen puoli: jokapäiväisen, kehitysmaiden kansalaisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja vähentäminen on eri asia kuin sotilaalliseen toimintaan panostaminen.

Esitys on selkeästi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ei kehitysyhteistyötä. Siksi toimetkin tulee toteuttaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin ja nimenomaisesti siihen kohdistetuilla varoilla. Kehitysyhteistyön keskiössä tulee säilyä köyhyyden vähentäminen ja ihmisten elämänlaadun parantaminen. Olen todella huolissani, että kehityspolitiikan sotilaallistamiseen pyritään näin takaoven kautta.