Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on noussut korkeimmalle miljooniin vuosiin. Ilmastonsuojelulla on oikeasti kiire. EU:ssa onkin tänä vuonna käsitelty laajasti toimia, joilla Pariisin ilmastolupaukset muutetaan teoiksi.
Suomessa eniten huomiota on saanut Lulucf-direktiivi, joka käsittelee metsien ja maankäytön osuutta ilmastonsuojelussa. Suomen hallitus ja metsäteollisuus valjastivat valtavan lobbauskoneiston Brysselissä, jotta EU:n ilmastotoimet eivät millään tavalla hankaloittaisi hallituksen suunnittelemia lisätä tuntuvasti hakkuita.
Suomalaisessa ja eurooppalaisessa keskustelussa havaitsee silmiinpistävän eron: Suomessa puhutaan metsäpolitiikasta, EU:ssa ilmastokatastrofin estämisestä.
Hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioinnista selviää, että Suomi ei vähennä päästöjään Pariisin sopimuksen mukaisesti. Myös Suomen ilmastopaneelin viesti pähkinänkuoressa on, että hakkuiden iso lisäys nykytasosta pienentäisi metsiemme hiilinielua. Ilmastolle parhaita puutuotteita ovat ne, joissa hiili pysyy sidottuna pitkään, kuten rakennukset.
Puunkäyttöä sivuaa myös uusiutuvan energian direktiivi, jota käsitellään Euroopan parlamentissa. Direktiivi koskee vain teollisen kokoluokan energiantuotantoa, ei siis esimerkiksi puun polttamista kotona. Suomen hallitusta kiinnostaa etenkin se, millä edellytyksillä puuenergia katsotaan uusiutuvaksi.
Kulissien takana lobataan, ettei direktiivi rajoittaisi runkopuun polttoa energiaksi, vaan se luokiteltaisiin uusiutuvaksi energiaksi. Tosiasiassa runkopuun polton välittömät päästöt voivat nousta samaan suuruusluokkaan hiilen kanssa.
Ilmastonmuutoksen hillintä on parasta elinkeinopolitiikkaa. Muutoksessa ovat vahvoilla ne, jotka kykenevät sopeutumaan. Ympäristölainsäädäntöön lobatut poikkeukset ja viivytykset ovat usein karhunpalvelus teollisuudelle.
Ilmastonmuutoksen edetessä neuvottelupöytiin palataan pian, ja paine nopeisiin ratkaisuihin kasvaa vuosi vuodelta. Suuret, äkkinäiset suunnanmuutokset tulevat yleensä kalliimmiksi kuin ennakoitavissa oleva asteittainen kehitys. Monet yritykset ovat jo havainneet tämän. Rikkidirektiivi on tuonut liiketoimintaa niin Nesteelle, kaasukäyttöisiä risteilijöitä valmistavalle Turun telakalle kuin laivojen rikkipesureita tekevälle Wärtsilällekin.
Korkeasti koulutettujen osaajien maassa on edellytykset kehittää puhtaita ratkaisuja maailmalle. Meillä on paljon annettavaa tuulivoiman ja aurinkoenergian lisäksi myös esimerkiksi älyverkkojen, sähkön varastoinnin, sähkön kulutusjouston ja älyliikenteen kehittämiseen.
Vaikka metsähakkuiden todelliset ilmastovaikutukset painettaisiin nyt villaisella, Pariisin sopimukseen kirjattu ilmastotavoitteiden tiukentaminen on vain kulman takana.
Kyseinen Satu Hassin ja Heidi Hautalan mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 22.11.2017.