Valtioneuvosto hyväksyi tänään omistajapoliittiset periaatteet seuraavien neljän vuoden ajaksi. Päätöksissä korostuvat hyvin vihreiden ajamat tavoitteet: avoimuus, vastuullisuus ja pitkäjänteisyys. Yhdessä sovitut ja selkeät linjaukset ovat erityisen tärkeitä siksi, että yrityssalaisuudet rajaavat osan yhtiöiden asioista julkisuuden ulkopuolelle.[:]

Nämä kolme periaatetta kietoutuvat monin tavoin toisiinsa. Päätös edellyttää yhtiöiltä esimerkiksi avointa ja laajaa raportointia, ympäristövastuuta ja hyvää yhteistyötä henkilöstöryhmien kanssa. Julkinen raportointi lisää kansalaisten ja yhteistyökumppaneiden luottamusta yritykseen, mikä on puolestaan suhteessa yrityksen tulokseen. Nykymaailmassa yritysvastuu on jo hyvää bisnestä.

Parannuksena aiempaan valtio-omistajan vaatimukset koskevat nyt myös alihankkijoita: yhtiöiden on oltava valmiita vastaamaan koko ketjusta raaka-aineista lopputuotteeseen. Facebookin aikakaudella yritysten yritykset peittää omat epäonnistumisensa ovat tuomitut epäonnistumaan.

Jos omistajapolitiikkaa tehtäisiin lehtikirjoitusten perusteella, olisi monen yhtiön toimitusjohtaja vaihtunut jo monta kertaa. Valtionyhtiöiden ei kuitenkaan pidä olla kvartaalitalouden kiihdyttäjiä – päinvastoin. Niin henkilöstö- kuin osinkopolitiikassa on käytettävä malttia ja katsottava kauemmas horisonttiin. Tämä koskee myös johtajien palkkioita: valtio-omisteisissa yhtiöissä heitä palkitaan erityisesti pitkän aikavälin tuloksen perusteella. Palkitsemiskysymykset tulevat tarkemmin työn alle lähikuukausina, kun valtionyhtiöiden vuonna 2009 Fortumin optiokohun keskellä uudistettua palkitsemissääntöä tarkistetaan tänään hyväksyttyjä periaatteita vastaaviksi. Yksi palkkioihin liittyvä uudistus periaatepäätöksessä kuitenkin jo tehtiin: jatkossa hallintoneuvostojen jäsenille maksetaan normaalit kokouspalkkiot kuukausipalkkojen sijaan.

Omistajapolitiikan erityinen haaste on se, että se on aina välillistä ohjausta. Osakeyhtiölain mukaan yhtiöiden hallitukset vastaavat yhtiön toiminnasta ja omistajan vastuulle jäävät hallitusvalinnat ja muut yhtiökokouksen tekemät päätökset. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että omistajaohjauksen yhteistyö ja dialogi hallitusten kanssa onnistuu.

Käytännössä omistajapolitiikan tekeminen on juuri tätä – hallitusten valintaa ja yhteydenpitoa. Tätä ei aina ymmärretä, vaan moni tuntuu esimerkiksi ajattelevan, että ministeri päättää vaikkapa VR:n lipunhinnoista. Jos ministeri haluaisi näin tehdä, pitäisi ensiksi muuttaa osakeyhtiölakia – tai nimityttää itsensä kaikkien yritysten hallituksiin. Viemällä eduskunnan ja kansalaisten terveiset VR:n johdolle äskettäin paljon harmia ja mielipahaa aiheuttaneesta viiden euron lisämaksusta lippuja junista ostettaessa sain kuitenkin aikaan sen, että nyt VR:n konduktöörejä opastetaan käyttämään harkintaa ilmeisen epäoikeudenmukaisissa tilanteissa.

(Teksti on julkaistu myös Vihreässä blogissa 3.11.2011.)