Avoimessa yhteiskunnassa ei poliitikon kannata puhua omiaan. Siitä jää yleensä ennemmin tai viimeistään myöhemmin kiinni.

Suomesta onkin kehittynyt poliittiselta päätöksenteoltaan varsin avoin yhteiskunta. Päätösten perustelut ja taustat on voinut kohtalaisen helposti selvittää. Poikkeuksia on, kuten tänään jo kirjoitin.

Viime vuosina EU on kuitenkin tarjonnut myös suomalaisille poliitikoille hyvän tavan luikerrella irti poliittisesta vastuusta. Euroopan unionin päätöksentekokoneisto kun on tunnetusti niin byrokraattinen ja sekava, että sen kontolle on helppo sälyttää syy myös kotitekoisista ongelmista. “Se on siellä direktiivissä!” – “Meillä on tästä komission ohje, jota on pakko noudattaa.”

EU:n selän taakse mentiin syksyllä tekijänoikeuslain käsittelyssä, kun kulttuuriministeri Tanja Karpela puolusti eduskunnan täysistunnossa kopiosuojausten kierron kieltoa, vaikka kyse olisi omaan käyttöön otettavista kopioista tehtäessä. Hänen mukaansa asiasta on saatu “kirjallisesti mustaa valkoisella erittäin tarkkaa tietoa komissiolta”.

Avoin päätöksentekokulttuuri alkaa kuitenkin juurtua myös Brysseliin. EU:n komissio on tuoreessa vastauksessaan europarlamentaarikko ja presidenttiehdokas Henrik Laxin (r.) kirjalliseen kysymykseen ilmoittanut, että 1) tekijänoikeusdirektiivi ei vaadi kopiosuojauksen kiertämisestä rangaistusseuraamuksia, ja 2) asiassa ei ole annettu jäsenmaille mitään ohjeita. Henrik ansaitsee tästä näin presidentinvaalin kynnyksellä kilpasiskolta vielä yhden sydämellisen rutistuksen.

Laxin saama vastaus antaa lopullisen vastauksen myös omille selvityksilleni siitä, mihin dokumentteihin kulttuuriministeri Karpela eduskunnalle antamansa “mustaa valkoisella” -lausuntonsa perusti. Ei mihinkään. Kyseessä oli, eduskunnan hillityllä kielenkäytöllä, ns. muunneltu totuus. Kun ministeri viimeksi jäi kiinni muunnellun totuuden puhumisesta eduskunnalle, hän joutui eroamaan.

Suomen avoin hallintokulttuuri on arvokas, puolustamisen arvoinen aarre.

“Tekijänoikeuslaki on hyvä esimerkki siitä, mihin tosiasioiden pimittäminen ja kiertely voi johtaa, kansalaisten oikeuksien polkemiseen kansainvälisten suuryritysten edun nimissä. Miten kulttuuriministeri sortui moiseen? Sitä voi kysyä, ja sitä on kysyttävä heti kun eduskunta kokoontuu kevään valtiopäiville”, Jyrki Kasvi vakuutti minulle tänään, kun päivittelimme Karpelan poliittisen vastuun sietämätöntä keveyttä.

Lupaan joka tapauksessa, että jatkan avoimen päätöksenteon puolesta taistelemista ja asiakirjojen julkisuuden ja selkeyden vaatimista, jos minut valitaan tasavallan presidentiksi.