Tällä viikolla olen saanut tukea muutamilta nimekkäiltä naisilta, pyytämättä ja yllätyksenä. Ilta-Sanomien mukaan Elisabeth Rehnin ilmaantuessa Matti Vanhasen vaalitoimistoon “Vanhanen hymyili urheasti, kun Rehn suitsutti vihreiden ehdokasta Heidi Hautalaa. Rehnin mielestä Hautala on ollut kampanjoinnissaan 'todella smart'.” – “Minusta on tärkeää, että Vanhasta äänestetään, Niinistöä äänestetään, Laxia äänestetään ja Hautalaa varsinkin”, Elisabeth oli IS:n mukaan lausunut Vanhasen mökissä. Ketä äänestää, hän oli jättänyt viisaasti mainitsematta.

Lillan olisi tullu torstaina vaalitilaisuuteeni Kirkkonummen kirjaston kahvilaan, mutta hän oli kuitenkin ainoana suomalaisena jo matkalla hyvän ystävänsä Liberian ensimmäisen naispresidentin virkaanastujaisiin. Olen silti hyvin, hyvin iloinen ja kiitollinen hänen tuestaan. Ollessamme ehdokkaita vuonna 2000 hän sanoi kansainvälisten toimittajien edessä juuri ennen vaaleja, että hän toivoo minun jonain päivänä tulevan presidentiksi.

Vielä yllättävämpää tukea on tullut Lenita Airistolta. Lenita lähetti seuraavanlaisen viestin: “Heidi Hautalan äly sekä hänen erinomainen ilmaisukykynsä on herättänyt huomiota kaikkialla. Minua on ilahduttanut se, että kun Heidi Hautala on ottanut puheenvuoron, niin ilmaisu on ollut niin vahvaa, että häntä ei ole kukaan lähtenyt keskeyttämään. Tämän kaltaista auktoriteettia ei ole pönkittänyt suuri puolue, vaan ehdokkaan äly!” – Kiitos, aivan punastun, varsinkin kun en aina ole aivan viimeistelty ulkoasultani… Meissä molemmissa lienee riippumattoman naisen luonnetta, joka yhdistää.

Loppuviikosta minulle välitettiiin kirjailija Kirsti Simonsuuren terveiset. Hän kertoi arvostavansa sitä, että puhun asiakysymyksistä ja vastustan politiikan viihteellistymistä, puolustan parlamentarismia ja ajattelen asioita koko maapallon näkökulmasta. – “Olen kovasti tsempannut Heidin puolesta, eikö mitään vielä olisi tehtävissä?” Kirsti kyseli.

On toki. Politiikka on mahdollisen taitoa, joskus jopa mahdottoman. Tehdään se yhdessä!