Kun olen jo käynyt äänestämässä ennakkoon, jää vaalipäivä puuhailemiseen kotona ja huoltapitävien ystävien luona nautittavaan lounaaseen. Nämä ilmoittivatkin ensin “vetävänsä shaketin päälle ja menevänsä suorittamaan demokratiaa”.
Siis kansanvallan pyhäpäivä! Tulikin mieleeni kesän lopun 1999 kokemus, kun olin tarkkailemassa Indonesian vuonna 1975 miehittämällä Itä-Timorilla kansanäänestystä. Indonesian diktaattori ja verinen miehittäjä Suharto oli kansainvälisen painostuksen alla vihdoinkin suostunut siihen, että itätimorilaiset saisivat valita itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden välillä. Olin itse tukenut Itä-Timorin itsenäisyystaistelua kymmenisen vuotta ja halusin ehdottomasti olla paikalla.
Armeijan puolisotilaalliset joukot pelottelivat ihmisiä äänestystä edeltäneinä viikkoina ja loivat kauhua sanomalla, että jokainen joka valitsee itsenäisyyden, saa maksaa tästä kovan hinnan. Ihmisiä kerääntyi äänestyspaikkojen lähelle metsiin ja vuorille päiviä ennen H-hetkeä. Kun tuo tropiikin aamu klo 6 tuona sunnuntaina valkeni, äänestyshuoneistojen eteen syntyi pitkät, pitkät jonot. Ihmiset olivat pyhäpuvuissaan! Sairaita kannettiin paareilla. Tunnelma oli perin juhlallinen, mutta miehittäjän masinoima vastaisku alkoi jo ennen kuin äänestyshuoneistot sulkeutuivat. Äänestysprosentti oli liki sata, ja melkein 90 % kannatti itsenäisyyttä.
Tätä en voi koskaan unohtaa. Oli kauheaa lähteä pois saarelta, kun miliisijoukot alkoivat kylvää uudestaan väkivaltaa ja kuolemaa.
Tilanne on Suomessa perin toisenlainen. Onneksi Pertti Paasio ei silti saanut läpi ajatustaan, joka häntä viime vuonna Kansanvalta 2007 –komitean puheenjohtajana riivasi: Perustuslakiin pitää kirjoittaa, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Komitea ei halunnut ottaa todesta pysyviä asiantuntijoitaan, Sami Borgia ja Heikki Paloheimoa, jotka kertoivat, että äänestysaktiivisuus lisääntyy vain, jos ihmiset kokevat muutenkin voivansa vaikuttaa. Lapissa kohta vain kahdella suurimmalla puolueella on kokonsa puolesta mahdollisuudet saada kansanedustajia. Eihän tällainen voi innostaa äänestämään. Mitään muutosta vaalipiirijakoon ei tohdittu esittää, koska se olisi kahden suurimman puolueen etujen vastaista!
Itse esitin komiteassa turhaan, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia pitäisi vahvistaa myös vaalien välillä. Olisi vihdoinkin parannettava mahdollisuuksia kunnallisiin ja valtakunnallisiin kansanäänestyksiin ja luotava mahdollisuudet kansalaisaloitteiden tekoon valtiollisellakin taholla. Useimmat puolueet kokevat tällaiset ehdotukset riskinä – varmaankin omalle vallalleen. Minusta se riski kannattaisi ottaa.
Kun ennen oli oikein mukavaa, sanottiin, että olisipa aina joulu. Viime viikkoina olen toivonut, että olisipa aina presidentinvaalit. Ei, en siksi, että saan olla valokeilassa ja paljon myönteistä palautetta. Toivon sitä siksi, että kaikkialla on ollut viime viikkoina harvinaislaatuinen tunnelma, kun melkein kaikki ihmiset ovat mielessään ja omissa kahvipöytäkeskusteluissaan ottaneet osaa presidentinvaalikeskusteluihin. Ihmisiä siis kiinnostaakin politiikka – vai väittääkö joku, että ei ole puhuttu politiikkaa? Harvinaista on ollut tämä melkein käsittämätön osallistumisen tunne.
Suomi olisi varmasti kaikin tavoin parempi maa, jos osallistumisen tunne olisi kutakuinkin jatkuvaa. Suomi olisi sanalla sanoen yhteisöllisempi.
Hyvää vaalipäivää kaikille! Tervetuloa vaalivalvojaisiini Helsingin ravintola Kaisaniemeen.
P.S. Juuri kysyttiin, miten tiukka “monipuolista kansalaiskeskustelua peräänkuuluttavan Hautalan” blogin sensuuri on. Vain täysin käsittämättömät tai alatyyliset viestit jäävät julkaisematta. Niitä ei todellakaan ole ollut koko bloginpidon aikana monta. Huomaan, että blogini kansalaiskeskustelu on kovasti vilkastumaan päin, ja aion aivan ehdottomasti jatkaa tätä myös vaalien jälkeen. Blogi on ollut kerrassaan hieno kokemus! Kiitos siitä.