Keskon yhteiskuntavastuuraportin julkistamistilaisuus 27.5.2002

Euroopan parlamentin jäsen

Heidi Hautala:

Yrityksillä voi olla keskeinen rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Ne voivat ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää, vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia kehittämällä palveluitaan ja tuotteitaan ottamalla huomioon niiden koko elinkaaren vaikutukset. [:]

Vähittäiskaupat voivat antaa kuluttajille arvokasta informaatiota tuotteiden sisältämistä aineksista ja niiden valmistustavoista. Esimerkiksi Britanniassa tietyt suuret vähittäiskaupat ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet merkitsemään elintarvikkeiden geenimuuntelun pakkauksissa jopa tarkemmin kuin laki edellyttää. Suomessa on ilahduttavaa, että reilun kaupan tuotteita on tarjolla jo melko yleisesti, vaikka niiden markkinaosuus onkin vielä pieni.

Mielestäni yritysten vapaaehtoiset käytännesäännöt, kuten myös esimerkiksi EMAS-ohjelmat, ovat kuitenkin usein niin yksipuolisesti laadittuja ja vaihtelevia, että niiden keskinäinen vertailu on lähes mahdotonta. Vaikka lähtökohtana voitaisiinkin pitää vapaaehtoisuutta, on tulevaisuuden yritysten suuntauduttava siihen, että niitä myös velvoitetaan noudattamaan tiettyjä periaatteita ja tavoitteita lainsäädännössä.

Esimerkkinä velvoittavasta lainsäädännöstä haluaisin mainita tuoreen direktiivin, jolla Euroopan parlamentti ja neuvosto edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa. Direktiivi velvoittaa työantajat ehkäisemään työpaikoilla sukupuolista ahdistelua. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tämän velvollisuuden laiminlyönnistä joutuu vastuuseen. Direktiivi velvoittaa työnantajia myös edistämään tasa-arvoa työpaikoilla suunnitelmallisesti.
Euroopan parlamentti äänestää tällä viikolla mietinnöstä, jossa se ehdottaa merkittäviä parannuksia Euroopan komission 20.07.2001 parlamentille antamaan vihreään kirjaan yritysten sosiaalisesta vastuusta.

Yritysten sosiaalisen vastuun keskeinen ajatus on, että yritys on tilivelvollinen kaikille olennaisille sidosryhmilleen – myös työntekijöilleen. Suurin kiista Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien välillä on vallinnut siitä, velvoitetaanko yritykset toimimaan vastuullisesti ja velvoitetaanko ne raportoimaan toimintansa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista, vai onko niiden vastuu vapaaehtoisuuteen perustuvaa.

Mielestäni mietintöön yrityksille kirjattu velvollisuus raportointiin tulisi hyväksyä. Kannatan myös siinä ehdotettua EU-foorumia, jossa yritysten, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja viranomaistahojen sekä kehitysmaiden edustajat osallistuvat vuoropuheluun ja jossa yrityksillä on mahdollisuus rekisteröidä omia, vapaaehtoisesti laatimiaan käytännesääntöjä sekä verrata niitä kansainvälisiin vähimmäisnormeihin.

Vuosittaista velvollisuutta raportoida yrityksen sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista kannattavat jo laajalti esimerkiksi investoijat ja vakuutuslaitokset. Globalisaation myötä yrityskoot kasvavat niin suuriksi, että niiden talouden kaatuminen uhkaa jopa kansantalouksia syntyvän työttömyyden kautta tai laajojen ympäristövahinkojen seurauksena.

Vaikka eurooppalaiset työntekijät, kuluttajat ja investoijat ovat valveutuneita, tilanne ei välttämättä ole sama Euroopan ulkopuolella. Myös tästä syystä raportointi tulisi kirjata tulevaan lainsäädäntöön pakollisena. Ulkomailla toimivien yritysten tulisi sitoutua siellä yhtä tiukkoihin normeihin kuin kotimaassaan esimerkiksi työsuojelun osalta, tasa-arvon edistämiseksi ja lapsityövoiman käytön ehkäisemiseksi sekä yritysten johdon velvoittamiseksi tiedottamaan työntekijöille ja neuvottelemaan heidän kanssaan.