Syytetyn pitää tästedes voida ymmärtää ja tulla ymmärretyksi tuomioistuimessa, jonka kieltä hän ei osaa. Näin linjasi Euroopan parlamentti edellisessä täysistunnossa kun se hyväksyi direktiivin oikeudesta tulkkaukseen ja käännökseen rikosprosessissa.[:]

Direktiivi oli ensimmäinen Tukholman ohjelmaan sisällytetyistä rikosprosessuaalisista vähimmäistakeista, joita EU aikoo toteuttaa seuraavan viiden vuoden aikana. Suunnitelmasta käytetään pontevaa nimitystä “roadmap for procedural rights”, suomeksi armeijamaisemmin “etenemissuunnitelma epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä”. Onkin luontevaa, että eurooppalaisen rikosprosessuaalisen oikeusturvan toteuttaminen aloitetaan siitä, että ihmisille taataan oikeus ymmärtää mitä heille tuomioistuimissa sanotaan ja tehdän.

Tulkkausdirektiivin syntytarina on omintakeinen. Se on ensimmäinen rikosprosessuaalinen direktiivi, jonka parlamentti ja neuvosto antavat Lissabonin sopimuksen suomilla uusilla valtuuksillaan. Tulkkausdirektiivin taustalla on jäsenmaiden aloite, jonka “kilpailijaksi” komissio kuitenkin esitti toisenlaisen, paremmin valmistellun direktiivin. Syntyi kummallinen ristipainetilanne, jossa neuvosto ja komissio kilpaa tarjosivat aloitteitaan parlamentille.

Direktiivin esittelijä paronitar Sarah Ludford ratkaisi asian määrätietoisesti ja väkevästi. Hän otti pohjakseen jäsenvaltioiden ehdotuksen ja täydensi sitä perinpohjaisesti komission esityksen sisältämillä korkeatasoisemmilla oikeusturvatakeilla. Lopulta hän pitkien mutta hyväntuulisten kolmikantaneuvottelujen aikana syötti neuvostolle – artikla artiklalta – direktiiviehdotuksen, jonka tarjoama oikeusturva on sangen korkeatasoinen. Lopputulos on varmasti jotakin paljon ylevämpää kuin mihin jäsenvaltiot olivat alun perin varautuneet.

Myös tulkkausdirektiivissä pohjoismaisia huolettanut direktiivin soveltamisalakysymys saatiin ratkaistua hyvin. Pitkällisten keskusteluiden ja oikeusjärjestelmien erojen tarkastelun jälkeen direktiiviehdotukseen saatiin mukaan kappale, jonka mukaan niissä maissa, joissa sakotkin ovat rikosasioita, direktiivin mukaiset täysimääräiset tulkkaus- ja käännösoikeudet kuuluvat vain varsinaiseen, tuomioistuimessa ratkaistavaan rikosprosessiin sekä näiden esitutkintaan.

Muilta osin Pohjoismaita – sen enempää kuin muitakaan jäsenmaita – ei direktiiviehdotuksessa säästelty. Jatkossa rikosprosessin tulkkauksen on oltava korkeatasoista ja laajamittaista.

Tämä on hyvä panna myös Suomessa merkille. On nimittäin niin, että nykyaikaiseen eurooppalaiseen rikosoikeusajatteluun ei sovi käsitys siitä, että tuomioistuinlaitos olisi supistettavissa ja tehostettavissa oleva julkinen kuluerä. Päin vastoin, Euroopassa oikeus ei ole halpaa, sillä täällä ymmärretään, että puuttuva oikeus se vasta kallista olisikin.

Ei hullumpi alku rikosprosessuaalisten oikeuksien tiekartalle.