Pääministeriä piti eilen kuppilan pöydässä oikein kiittää hänen toissapäiväisestä EU-seminaaristaan.

Virkistävää keskustelua oli ilo seurata. (Pari hauskaa sammakkoa tosin jäi erityisen hyvin mieleeni. Alexander Stubb puhui nimittäin vahingossa presidentti Mahtisaaresta, ja Astrid Thors puolestaan kutsui Stubbia innostuksissaan pääministeriksi.)[:]

Vanhanen näyttää suututtaneen suomalaismeppejä Anneli Jäätteenmäestä Sirpa Pietikäiseen. Hän valitti euroedustajien vähät välittäneen siitä, että parlamentin kanta työaikadirektiiviin aiheuttaisi isoja ongelmia suomalaisille terveyskeskuksille. Lääkärienkin työn kun pitäisi mahtua sovittuun enimmäisviikkotuntimäärään. Vain kaksi meppiä oli äänestänyt “oikein”.

Mielestäni pääministeri voisi ymmärtää paremmin sitä, että valtaosa suomalaisistakin euroedustajista oli nähnyt asian eurooppalaisena työsuojelukysymyksenä. Keskustelua meppien kanssa olisi varmasti tarvittu enemmän, ja sitä Vanhanen lupasikin järjestää.

Pääministerin puheet EU-parlamentin merkityksen kasvusta ja sen paremmasta huomioimisesta kansallisessa EU-politiikassa saivat vähemmän huomiota. Ne olivat hyvin osuvia, ja tulivat tuoreelle eurovaaliehdokkaalle kuin Manulle illallinen.

Pääministeri antoi tunnustusta Euroopan parlamentille. Hänen mukaansa parlamentissa kyetään tekemään sellaisia poliittisia ratkaisuja, joilla pystytään aukomaan umpisolmuja jäsenmaiden välilläkin, eikä Suomen pidä tätä pelätä. Hieno juttu, että pääministeri on valmiimpi yhä tiiviimpään yhteistyöhön euroedustajien kanssa. Vanhasen sanoin Suomen pitää pystyä paremmin vaikuttamaan Euroopan parlamentissa ja tunnistaa sen poliittisten ryhmien vaikutusvalta laadittaessa eurooppalaisia lakeja. Oikein!

Otan yhden esimerkin. Eduskunta ja oikeusministeriö ovat viime kuukaudet tehneet hartiavoimin töitä EU:n päätöksenteon avoimuuden puolustamiseksi. Yhteinen saavutuksemme vuosikymmenen alusta, pohjoismaista tasoa vastaava asiakirjajulkisuus, on näet parhaillaan vaakalaudalla. Lähiviikot ratkaisevat, pitääkö edes kansalaisia edustava parlamentti siitä kiinni, kun komissio ja suuri joukko jäsenmaita ovat valmiita vetämään esirippua tiukemmin kiinni. Yhteistyö suomalaisten euroedustajien kuten juuri Anneli Jäätteenmäen ja Sirpa Pietikäisen kanssa on tässä asiassa hyvin tärkeää, jos haluamme estää sen katastrofin, että juuri ennen eurovaaleja otetaankin askelia taaksepäin salailun aikaan. Tässä “Suomi-joukkue” toimii parhaimmillaan, vaikka tehtävä onkin vaikea.

Pääministeri haluaa parlamenttiin “taitavia vaikuttajia ajamaan suomalaisten ja Euroopan yhteisiä etuja”. Sanoisin, että ehdokkaiden mielipiteet ovat toki tärkeitä, mutta jokainen pitäisi panna testiin, jolla selvitetään, kuinka hyvin kukin pystyy toimimaan tositilanteessa ja löytämään polkuja kohti tavoiteltua päämäärää. Tärkeää on ehdokkaan kyky toimia ennakkoluulottomasti ja aktiivisesti verkostoissa, joissa on mahdollisimman monenlaisia toimijoita. Olen itse valmis vaihtamaan tähystyspaikkaani eduskunnasta europarlamenttiin ilman aikomustakaan kadota horisontin taakse.

Blogimerkintä on julkaistu myös Vihreiden blogissa