Korruptio uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle

”Kehitysyhteistyön pitää edistää kehitystä eikä tuhota sen edellytyksiä. Tämä on myös uuden kehityspoliittisen ohjelman ydin”, totesi kehitysministeri Hautala uuden Korruption vastaisen käsikirjan julkistamistilaisuudessa.[:]

Kehitysministeri Heidi Hautalan puhe korruption vastaisen toiminnan käsikirjan julkistustilaisuudessa
Tiistai 4.9.2012, klo 9-11.30, Säätytalo

Hyvät ystävät,

Ulkoministeriön puolesta haluan ylpeänä esitellä uudistetun version Korruption vastaisesta käsikirjasta, joka on valmistunut kehityspoliittisen osaston ohjauksessa. On todella hienoa, että meillä on asiantuntemusta ja osaamista tässä tärkeässä asiassa ja että tämä kirja on nyt meidän kaikkien käytössä. Puhummekin nyt siitä, mitä me kehitysyhteistyötä tekevät voimme tehdä korruption kitkemiseksi ja mitä meidän tulee tietää, ettei meidän tarvitse kohdata korruptiota.

Korruption esto ei ole ainoastaan moraalinen velvollisuus, vaan jokaisen kehitysyhteistyötä tavalla tai toisella tekevän juridinen velvollisuus. Kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä toteuttavien keskuudessa ei ole tilaa “vastuuttomille”. Kehitysapu on julkista rahaa. Se on suomalaisten veronmaksajien rahaa. Vastuu ei kuitenkaan rajoitu tähän. Kehitysavun tulee löytää köyhimpien ja eniten haavoittuvien ryhmien luokse. Sen tulee edistää kehitystä, ei tuhota kehityksen edellytyksiä. Tämä on koko uuden kehityspoliittisen toimenpideohjelman ydin.

******

Korruptio ilmiönä
Huomio korruptioon kiinnittyy yleensä siinä vaiheessa, kun jossain Suomen kumppanimaassa havaitaan epäselvyyksiä tai esim. yritys syyllistyy lahjontaan. Varsinainen korruptio kehitysyhteistyöhankkeessa on aika harvinaista ja vain korruptiotapauksiin keskittyvä julkinen keskustelu saattaa vääristää kuvaa siitä, minkälaisia tuloksia kehitysyhteistyöllä saavutetaan. Samalla se voi vääristää kuvaa myös siitä ympäristöstä, jossa Suomi kehitysyhteistyötään tekee.

Korruptiota kuitenkin esiintyy silloin kun toimitaan maailman haastavimmissa toimintaympäristöissä yhteisen hyvän aikaansaamiseksi. Vuonna 2011 tuli ilmi 17 ulkoasiainhallintoon kohdistunutta rikosta, muuta väärinkäytöstä tai sellaiseksi katsottavaa laiminlyöntiä taikka epäilyä edellä mainituista. Tapauksista yhdessä on ollut osallisena ulkoasiainhallinnon palkattuun henkilökuntaan kuuluva henkilö, viisi tapausta liittyy ulkoasiainhallinnon hoitamaan kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön ja 11 tapauksessa on kyse ulkopuolisesta tai tuntemattomaksi jääneestä tekijästä.

Kehitysyhteistyövaroihin kohdistuneiden väärinkäytösten seurauksena takaisinperinnässä on yhteensä noin 65 000 euroa. Jokainen väärinkäytöksiin menevä euro on liikaa, mutta suhteutettuna vuoden 2011 yli yhden miljardin euron kehitysbudjettiin, se on onneksi hyvin pieni osa kehitysavusta. Kehitysyhteistyön piirissä tapahtuneet väärinkäytökset tapahtuivat hyvin vaikeissa toimintaympäristöissä kuten Haitilla ja Somaliassa. Tässä on tärkeä viesti kehitysyhteistyöntekijöille. Joskus on valittava, otetaanko riski tukea haurasta ja sortuvaa valtiota, vaikka mahdollinen väärinkäytösriski kasvaisikin. Silloin, kun näin tehdään, on myös oltava hyvin perillä riskeistä, jotka vaikea toimintaympäristö tuo mukanaan. Olen sitä mieltä, että riskiä ei voi eikä pidä kokonaan välttää, koska on olemassa suurempi riski, että tilanne kehitysmaassa menee vielä huonompaan suuntaan.

Korruption kielteistä vaikutusta kehitykseen on turha vähätellä. Korruptio on uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle, toimivalle hallinnolle, sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle sekä terveelle ja kestävälle talouskasvulle. Ja pahinta, se syö pohjaa kansalaisten luottamukselta omaa hallintoaan ja yhteiskuntaa kohtaan. Korruptio varastaa pohjan veronkannolta ja johtaa epätasa-arvoiseen tulonjakoon, jossa köyhimmät ja eniten haavoittuvassa asemassa olevat kärsivät suhteessa eniten.

Voidaankin sanoa, että korruptio on rikos yhteiskuntaa vastaan. Siksi siitä on rangaistava. Korruptio ilmiönä on monisäikeinen ja saa usein sellaisia muotoja, että on jopa vaikea tunnistaa, että kyse on korruptiosta. Perinteinen jaottelu ns. laajaan korruptioon ja pienen luokan korruptioon ei ole aina riittävä. Käsikirja pureutuu korruption monisäikeisyyteen ja sitä kautta auttaa meitä tunnistamaan korruption varhaisimmatkin merkit.

Korruption laajuudesta voidaan esittää arvioita. Maailmanpankki arvioi, että vuosittainen lahjonta ylittää 1000 miljardia (1 triljoona) Yhdysvaltain dollaria. Arvio perustuu kyselytutkimuksella saatuun aineistoon niistä lahjuksista, joita yritykset maksavat viranomaisille voidakseen helpottaa eri lupamenettelyitä tai esim. parantaakseen asemaansa tarjouskilpailuissa. Luvut eivät kuvaa kehitysyhteistyön korruptoituneisuutta, mutta luonnollisesti osa lahjonnasta saattaa tapahtua myös isoissa kehitysyhteistyöohjelmissa.

Lahjonta tuo esille juuri korruption eston vaikeuden. Korruptioon tarvitaan aina kaksi osapuolta eli antaja ja ottaja. Korruptio ei ole siis vain kehitysmaiden ongelma, vaan se on globaali ongelma, johon syyllistyvät niin rikkaiden kuin köyhienkin maiden edustajat. Vaikka on selvää, että monet kehitysmaat kärsivät laajamittaisesta korruptiosta, niin monet kehitysmaat ja nousevat taloudet saattavat olla vähemmän korruptoituneita kuin rikkaat valtiot. Yleistykset ovat vaarallisia, kun puhutaan korruptiosta. Monessa Afrikan maassa kuten Ruandassa ja Namibiassa on tehtyjen kansainvälisten selvitysten kuten korruptiohavaintoindeksin mukaan vähemmän korruptiota kuin useassa EU-maassa. On selvää, että myös Euroopassa ongelmaan pitää tarttua.

Korruption järkyttävimmät seuraamukset koetaan kuitenkin yleensä kehitysmaissa ja yksilötasolla. Seuraamukset ilmenevät keskenjääneinä siltoina, puuttuvina kouluina ja kaikkein pahimpana, menetettyinä ihmishenkinä. Ne, jotka puuttuvat korruptioon, voivat menettää oman tai läheisensä hengen. Joitain vuosia sitten minulla oli mahdollisuus osallistua kansainväliseen syyttäjäkokoukseen ja siellä tapasin todella rohkeita ihmisiä, jotka puuttuvat asiaan jopa oman ja läheistensä turvallisuuden uhalla. Suomi tukee näitä pillinpuhaltajia. Ihmisiä, joilla on rohkeutta informoida havaitusta korruptiosta, sanoa sille EI ja taistella sitä vastaan. Tässä haluan vielä korostaa julkisuuslakien merkitystä. Suomessahan ensimmäinen julkisuuslaki säädettiin 1766 – nykyisen kehittämiselle olisi kyllä tilaa.

Vaikka tänään keskitymmekin korruption estoon kehityspolitiikassa, on hyvä muistaa, että kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö kattavat laajan määrän toimijoita: valtioista yrityksiin, kansalaisjärjestöistä yksilöihin, tutkimuslaitoksiin jne. Kehityspolitiikka kattaa kaikki inhimillisen elämän osa-alueet. Siksi sillä miten Suomi kehityspolitiikassaan ja kehitysyhteistyössään estää korruptiota, on suuri merkitys.

******

Korruption vastainen toiminta Suomen kehityspolitiikassa
Uusi kehityspoliittinen toimenpideohjelma antaa meille todellisen mahdollisuuden osallistua ihmisoikeuksia edistävän, demokraattisen ja vastuullisen yhteiskunnan kehittämiseen kumppanimaissamme kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Täytyy muistaa, että vaikkakin monet Suomen kumppanimaista kärsivät laajamittaisesta korruptiosta, on kumppanimaissamme otettu valtavia edistysaskelia hyvän hallinnon saralla. Transparency International:in viimevuotisessa vertailussa ainoastaan Kenia ja Nepal Suomen kumppanimaista olivat korruptoituneempia kuin esim. Venäjä.

Suurin osa maailman köyhistä elää luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa. On paradoksi, että öljy-, kaasu- ja mineraalivaroiltaan rikkaissa maissa kärsitään absoluuttisesta köyhyydestä. Luonnonvaroista saatavat tulot usein virtaavatkin laittomina rahavirtoina niiden taskuihin, joita ei köyhyyden poistaminen tai oikeudenmukainen tulonjako kiinnosta. Laiton pääomapako löytää usein kotinsa veroparatiisista jostain päin maailmaa. Oli mukava huomata, että Helsingin kaupunginvaltuustossa on halua suitsia yhteistyötä veroparatiiseissa toimivien yritystenkanssa. YK:n korruption vastainen yleissopimuksen rooli tulee vahvistumaan laittomien rahavirtojen takaisinpalautuksessa.

Luonnonvarahallinta on noussut globaalin korruption vastaisen toiminnan keskiöön. Suomi on aktiivisesti mukana sellaisissa kansainvälisissä aloitteissa kuten kaivannaisteollisuuden läpinäkyvyysaloite eli EITI ja EU:n laittomien hakkuiden torjuntaan tähtäävä sekä hyvää hallintoa edistävä FLEGT-ohjelma. Läpinäkyvyysaloitteet ovat merkittävä askel eteenpäin luonnonvarahallinnassa, mutta Suomi enenevässä määrin kiinnittää myös huomiota, kuinka paljon läpinäkyvyyden lisääminen lisää kehitystä luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa.

Yhdysvallat otti merkittävän edistysaskeleen luonnonvarahallinnassa elokuun lopussa hyväksymällä uudistuksen, joka velvoittaa kaivos-, öljy- ja maakaasualan yrityksiä raportoimaan maa- ja hankekohtaisesti maksamansa verot. Yhdysvaltain esimerkki antaa lisäpontta EU:ssa parhaillaan käsittelyssä olevalle tilinpäätösdirektiiville, joka edellyttäisi yrityksiä julkistamaan kaikki maksunsa kehitysmaiden hallituksille. Nyt näyttää siltä, että direktiivi koskisi niin öljy-, kaasu-, kaivos- kuin metsäalaakin.

Tuloksellinen ja vastuullinen kehityspolitiikka ja -yhteistyö edellyttävät avunantajilta ja kumppanimailta avoimuutta. Suomi korostaakin kumppanimaiden kanssa käymässään poliittisessa dialogissa mm. budjetin avoimuuden merkitystä. Samalla tavoitteena on parantaa oman kehitysyhteistyöbudjettimme avoimuutta ja reaaliaikaisuutta mm. tukemalla Maailmanpankin “Open Aid -aloitetta” ja kehittämällä yksityiskohtaisempaa tiedonsaantia omasta kehitysyhteistyöstämme. Kehitysyhteistyöllä voimme osaltamme vahvistaa kumppanimaiden kansalaisyhteiskuntaa, jotta nämä alkavat vaatia omia päättäjiään vastuuseen. Näin tämän esimerkiksi vieraillessani Sansibarilla, jossa Demon kouluttamat naispoliitikot naureskellen kertoivat päättäjien jo pelkäävän heitä, koska he osaavat kysyä ja vaatia asioita.

Yritysten yhteiskuntavastuuta ei voi liikaa korostaa kehitysmaakontekstissa. Yrityksille vastuullisuus on puolestaan yhä enemmän osa strategista liiketoimintaa ja ne joutuvat pohtimaan entistä tarkemmin, miten vastuu käytännössä toteutuu. Samalla yritykset ovat yhä merkittävämpiä toimijoita korruption vastaisessa työssä. Esimerkiksi Saksassa suuryritykset parhaillaan painostavat saksalaisia parlamentaarikkoja ratifioimaan YK:n korruption vastaisen yleissopimuksen. Suomi tukee yritysten yhteiskuntavastuun sekä kansainvälisten normien ja ohjeistojen vahvistamista – esimerkiksi YK:n Global Compact -aloitetta ja OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeiden täytäntöönpanoa.

Suomi tukee myös Transparency International:ia, joka seuraa aktiivisesti yritysten vastuullisuutta ja julkaisee listauksia vastuullisista yrityksistä ja niistä, joiden toiminnan läpinäkyvyyttä täytyy parantaa. Yksilötkin voivat tämän tiedon perusteella päättää, minkälaista yritystoimintaa haluavat tukea.

******

Korruption vastaisen toiminnan välineet kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä
Korruption vastaisen toiminnan perusjalka on hyvän hallinnon vahvistaminen kumppanimaissamme ja vahva vaikuttamistyö monenkeskisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.

Suurin osa meistä muistaa vuosituhat -julistuksen keskeisen sisällön ja tavoitteen poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta. Vuosituhatjulistuksesta tekee ainutkertaisen myös se, että julistus nostaa hyvän hallinnon vahvistamisen yhdeksi merkittävimmistä osatekijöistä köyhyyden poistamisessa.

Kansainväliset julistukset ovat “tahdonilmauksia”, joista tulee merkittäviä vasta silloin, kun niiden sisältämät tavoitteet toteutuvat. Valitettavasti juuri hyvän hallinnon saralla ja korruption vastaisessa työssä on paljon “puhetta”, joista vain osa on johtanut konkreettiseen toimintaan.

Haluankin muistuttaa, että vaikka hyvä hallinto ei itsessään ole minkään kansainvälisen sopimuksen suoranaisesti säätelemä aihealue, sen perusperiaatteet kuten osallistuminen, oikeusvaltioperiaate, läpinäkyvyys, tehokkuus ja vastuullisuus ovat löydettävissä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja YK:n korruption vastaisesta yleissopimuksesta. Pidän hyvin tärkeänä että hyvä hallinto saa entistä enemmän huomiota ja vahvemman sijan vuoden 2015 jälkeisissä tavoitteissa. Tästähän meillä on esimerkki hyvin lähelläkin: EU:n perussopimus korostaa kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon.

Kansainvälisoikeudellinen normisto näyttelee merkittävää roolia Suomen korruption vastaisessa työssä. Kehitysyhteistyön parissa työskentelevät tarvitsevat kuitenkin arkipäivässään työkaluja. Sitä varten on tehty – uudistettu – Korruption vastainen Käsikirja. Se antaa käytännön neuvoja ja opastusta sekä parantaa tiedollista valmiuttamme käyttää hyväksi sitä potentiaalia, mitä kansainväliset sopimukset, erityisesti YK:n korruption vastainen yleissopimus, tarjoavat kehityspolitiikalle ja -yhteistyölle.

***

Kehitysyhteistyön toimintaympäristö saattaa olla hyvinkin haastava. Usein kuulemme puhuttavan poliittisen tahdon puutteesta puuttua korruptioon. Haluaisin kuitenkin korostaa, että poliittinen tahto ei ole staattinen tila. Suomi voi aktiivisesti etsiä uudistajia, puuttua korruptioon ja tukea kansalaisyhteiskuntaa sen toiminnassa parantaa hyvän hallinnon ja demokratian tilaa kumppanimaassa.

Poliittisessa dialogissa voimme entistä painokkaammin nostaa esiin näitä kysymyksiä. Dialogi kumppanimaan kanssa ja sektoreiden sisällä käytävä keskustelu ovat erinomaisia kanavia, joiden kautta voidaan vaikuttaa niin oikeussektorin kuin jonkun tietyn sektorin hyvään hallintoon. Suomella on kokemusta metsäsektorin hallinnon kehittämisestä mm. Keniassa. Sektoreiden hallinnot ovat aina osa poliittista toimintaympäristöä, siksi meidän on hyvä käyttää sektoreiden hallinnon tilaa kartoittavia hallintoarvioita, jotta voisimme ohjata osan ohjelmiemme rahoituksesta juuri sektorihallintojen kehittämiseen. Suomen tulee käyttää rohkeasti myös ns. kolmasosapuolivalvontaa ja tukea kansainvälisiä tai paikallisia kansalaisjärjestöjä heidän hyvän hallinnon pyrkimyksissään.

Haluan sanoa kaikille kehitysyhteistyön parissa työskenteleville, että opetelkaa tuntemaan syvällisesti toimintaympäristönne heikkoudet, riskit, mutta myös ne todelliset vahvuudet. Suomelle hyvä toimintaympäristön tuntemus on mahdollista asiantuntevan edustustoverkon kautta Suomen kumppanimaissa. Lisäksi Käsikirja neuvoo meitä hyödyntämään mm. EU:n ja Afrikan Unionin hallintoarvioita sekä analysoimaan toimintaympäristöstä tai käytettävästä apumuodosta nousevia riskejä. Kirjassa käsitellään myös budjettitukea, sen riskejä ja mahdollisuuksia, jotka on nähtävä selvästi silloin kun budjettitukea käytetään. Samanaikaisesti on selvää, että budjettituki antaa hyvän mahdollisuuden puuttua hallintoon kokonaisuutena.

Vain vahvistamalla maan omaa taloushallintoa, parlamentaarista ohjausta, sektorihallinnon tilaa ja hyvän hallinnon eri osa-alueita, päästään kestäviin tuloksiin. Näitä laajan demokratian osa-alueita Suomi vahvistaa noin kuudella prosentilla Suomen kehitysavusta vuodessa. Tällä hallituskaudella laajan demokratian tukea vahvistetaan..

Suomi toimii myös monenkeskisessä järjestelmässä korruption vastaisen työn “promotoijana”. YK:n korruptionvastainen yleissopimus on hyvä esimerkki tästä. Suomen ei tule istua hiljaa niin YK:n kuin muidenkaan kansainvälisten järjestöjen johtokunnissa. Meillä on sekä mahdollisuus että velvollisuus vaikuttaa siihen, miten YK:n eri erityisjärjestöt tai mm. Maailmanpankki hyvän hallinnon agendojansa kehittävät.

Suomen ihmisoikeusperustainen tapa toimia kehityksen puolesta ei jätä varaa korruptiolle, koska korruptio on yksi vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Siksi me kaikki kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä tekevät otamme uuden Käsikirjan ilolla käyttöön.

Kiitos.

Lisää aiheesta ulkoministeriön verkkosivuilla.

Facebook
Twitter
WhatsApp