Hallituksen kaavailemat kehitysyhteistyöleikkaukset vähentävät Suomen toimintakykyä ja heikentävät turvallisuutta nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat olleet tehokkaita välineitä köyhyyden vastaisessa taistelussa ja humanitaarisiin kriiseihin vastaamisessa. Suomen päätökset tehdään aikana, jolloin YK:ssa valmistaudutaan päättämään vuosituhattavoitteiden jälkeisistä post-2015 -tavoitteista syksyllä 2015, ja kansainvälinen ilmastorahoitus tarvitsee uusia voimavaroja. Suunnan pitäisi nyt olla päinvastainen.
Hallitus aikoo säästää 300 miljoonaa euroa eli noin 40 prosenttia tuestaan maailman kaikkein köyhimmiltä. Luku nousee jopa 400 miljoonaan, kun mukaan lasketaan päästöhuutokauppatulojen siirtäminen pois kehitysyhteistyöstä. Tukemme ilmastonmuutoksen torjuntaan romahtaa. Suomi tippuu vuoden 2014 0,6 prosentin tasosta 0,35 prosenttiin. Muutos on historiallinen.
Etäännymme myös muista Pohjoismaista entistä enemmän. Ruotsi, Norja ja Tanska ovat saavuttaneet jo YK:n edellyttämän 0,7 prosentin tason bruttokansantulosta. Paitsi että irtoamme luonnollisesta viiteryhmästämme Pohjoismaista, viemme itseltämme ne välineet, joilla voisimme aidosti olla mukana maailman kriisien torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä. On helppo yhtyä ulkoministeri Soinin ajatukseen, että kriisit pitäisi torjua jo niiden syntysijoilla. Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat olleet välineitä siihen. Myös rauhanrakennusta ja suomalaisia kansalaisjärjestöjä on rahoitettu kehitysyhteistyövaroin. Näistä Suomi tunnetaan maailmalla.
Myös Euroopan unioni on asettanut jäsenmailleen tavoitteeksi kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisen. EU-komission puheenjohtaja Juncker sanoi tällä viikolla, että on skandaali, että osa EU-maista vähentää kehitysrahoitustaan talouskriisin varjolla.
Ennen vaaleja käytiin Suomessa paljon kriittistä keskustelua kehitysyhteistyöstä ja sen perillemenosta. Suurlähettiläs Matti Kääriäisen kirja oli yksi avaus tässä keskustelussa. Hyvät uutiset jäävät helposti pimentoon: viime viikolla julkistettu riippumaton arvio Suomen kehitysyhteistyöstä antaa paljon tunnustusta Suomen pitkäjänteiselle työlle. Tuloksia on saavutettu. Etiopiassa jopa kymmenesosa aikaansaannoksista puhtaan veden vuosituhattavoitteen saavuttamisesta on Suomen ansiota. Tyttöjen koulunkäynti on monissa maissa parantanut tyttöjen ja naisten asemaa. Ympäristö, koulutus ja ihmisoikeudet ovat olleet Suomen työn keskiössä.
Jos 300 miljoonan leikkaukset toteutuvat, ne voisivat tarkoittaa esimerkiksi lähes kaiken kansalaisjärjestöjen toiminnan ja kahdenvälisen tuen lopettamista. Keskeiset kohdemaamme Tansania, Kenia, Sambia, Mosambik, Nepal, Etiopia, Afganistan ja Myanmar jäisivät ilman Suomen tukea.
Leikkaukset ollaan tekemässä nyt paniikkitahdilla. Leikkauskohteita on mahdotonta valita muutamassa viikossa niin, että hankkeiden tuloksellisuus otettaisiin huomioon. Suomi on ollut kasvava toimija juuri köyhimmissä ja hauraimmissa valtioissa. Tämä on nyt vaarassa romuttua. Olemme viime aikoina tukeneet juuri kehitysmaiden oman verojärjestelmän luomista. Eikö olisi kaikkien kannalta hyvä, että sitä työtä jatkettaisiin?
Olemme huolissamme Suomen kansainvälisestä toimintakyvystä ja Suomen maineesta maailmalla. Kehitysyhteistyö on ollut osa myönteistä Suomi-kuvaa, joka on antanut hyvän pohjan myös yritysten toiminnalle ja Suomen viennille. Suomenkin talouden kannalta on tärkeää, että jatkamme pitkäaikaista työtä ihmisoikeuksien puolesta, eriarvoisuuden vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Entiset kehitysministerit
Pekka Haavisto
Heidi Hautala
Satu Hassi
Mielipide Lännen Mediaan 11.6.2015
