Vallankäyttäjien sidonnaisuuksia määritellään edelleen varsin löyhästi sekä Suomessa että EU-tasolla. Kiina on löytänyt tehokkaan vaikutuskanavan EU-päätöksentekoon uimalla etenkin oikeistopopulistien liiveihin.

Tuorein esimerkki vaikuttamisyrityksistä löytyy eduskunnan ulkoasiainvaliokunnasta. Suomen Kuvalehti kertoi perussuomalaisten kansanedustajan ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Mika Niikon kyseenalaisista kytkyistä kiinalaiseen Realmax-nimiseen teknologiayhtiöön. Kiinalainen yhtiökumppani oli rahoittanut Niikon vaalikampanjaa vuonna 2015. Myöhemmin tuki muutettiin lainaksi ja kiinalaiskontaktin nimi poistettiin vaalirahailmoituksesta. Samainen lahjoittaja kielsi tiukasti kaikki yhteydet Kiinan hallintoon, vaikka on toiminut kommunistisen puolueen valvomassa tiedejärjestössä. Niikko ei muutenkaan osannut selittää, miksi oli lähtenyt osakkaaksi kiinalaisyhtiöön.

Ilmiö tunnetaan myös Brysselissä. Niikon vaalilainasta tulee mieleen Romanian komissaariehdokas, sosialistien Rovana Plumb, joka ei osannut selittää yksityishenkilöltä saamaansa 800 000 euron EU-vaalilainaa. Kuka tietää, ehkä lainaa ei ollut tarkoituskaan maksaa takaisin. Romanian hallitus vaihtoi komissaariehdokkaansa parlamentin vaatimuksesta.

Hiljattain paljastui myös, että EU:n komission ja ulkosuhdehallinnon korkea virkamies on saattanut vakoilla vuosia Kiinan laskuun. Nyt Saksan syyttäjäviranomainen tutkii tapausta.

Euroopan parlamentissa ei ole ilmennyt yhtä räikeitä tapauksia, mutta meppien kytköksiin on silti syytä kiinnittää huomiota. Vuonna 2018 ranskalainen liberaalimeppi Patricia Lalonde jätti tehtävänsä EU:n ja Marokon välisen kauppasopimuksen esittelijänä, kun hänen kytköksensä Marokon valtiota lähellä olevaan edunvalvontajärjestöön tulivat kesken kaiken julkisuuteen. Olin itse työssä mukana ja kummastelin Lalonden halua nielaista Marokon kanta sen omanaan pitämän Länsi-Saharan asemaan, sillä sekä kansainvälisen että EU-oikeuden mukaan on kyse vallatusta alueesta.

Eduskunnan ja Euroopan parlamentin tapauksia yhdistää sama asia: mitään laitonta ei voi tapahtua, koska sidonnaisuuksien määrittely sekä kansanedustajien että meppien osalta on pitkälti tekemättä eikä seuraamuksia juuri ole. Kun säännöt ovat löyhät, ei niitä myöskään voi rikkoa.

Euroopan parlamentin työjärjestys vaatii europarlamentaarikkoja ilmoittamaan jäsenyyksistään erilaisten organisaatioiden johtotehtävissä sekä sivutuloistaan. Niitä koskevien ilmoitusten on oltava ajan tasalla. Tilanteessa, jossa parlamentin jäsen toimii raportin esittelijänä, ryhmävastaavana tai valiokunnan puheenjohtajana, on hänelle lisäksi tämän kauden alusta pakollista julkistaa myös asiaan liittyvät tapaamiset.

Mikäli sidonnaisuuksia ei julkista, haittaa koituu vain jos jää kiinni toimittajien selvittäessä asiaa. Voisi olettaa, että eturistiriidan paljastuessa raportti kuopattaisiin ja työ aloitettaisiin puhtaalta pöydältä. Lalonden tapauksessa hänen ryhmänsä vain siirsi tehtävän vähin äänin toiselle mepilleen. Poliittisilla ryhmillä ei ole ollut halua pöyhiä oman ryhmän edustajan toimia, jotta ei tulisi mainehaittaa.

On aika muuttaa sekä sääntöjä sekä toimintatapoja! Sopimattomille poliittisille kytköksille ei tule loppua, jos niistä ei koidu tuntuvia seurauksia. Mikäli muutosta ei tapahdu, on sekä eduskunnan että Euroopan parlamentin uskottavuus vaakalaudalla.