Heidi tunnetaan Euroopassa tehokkaana, monipuolisena ja asiantuntevana vihreänä vaikuttajana. Erityisesti ihmisoikeudet, avoimuus, globaali oikeudenmukaisuus ja ympäristövastuullinen lainsäädäntö ovat hänen omimpia toiminta-alueitaan.
Haluan toimia ihmisoikeuksien, avoimuuden, ympäristövastuun ja globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Olen parhaimmillani etsiessäni ratkaisuja pieniin ja suuriin ongelmiin, omasta korttelista aina globaalitasolle.
Maailmanparantamisen ammattilainen
Heidi valittiin parlamenttiin viidettä kertaa kaudelle 2019–2024. Hänet valittiin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi lokakuussa 2017 ja jatkaa tehtävässä edelleen. Heidi toimii euroopan parlamentissa kansainvälisen kaupan valiokunnassa, ihmisoikeuksien alivaliokunnassa sekä varajäsenenä oikeudellisten asioiden valiokunnassa. Alkuvuonna 2017 Heidi perusti Euroopan parlamenttiin ryhmärajat ylittävän, vastuullista liiketoimintaa edistävän työryhmän Responsible Business Conduct.
Aiemmin Heidi on ollut meppinä kausina 1995–2003, 2009–2011 ja yhtäjaksoisesti vuodesta 2014. Heidi on ainoa suomalainen, joka on toiminut Euroopan parlamentissa ryhmän tai valiokunnan johdossa. Parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana hänellä oli suomalaisessa poliittisessa historiassa ainutlaatuinen mahdollisuus puuttua koko maailman ihmisoikeustilanteeseen.
Suomessa Heidi toimi Kataisen hallituksen kehitysministerinä kesäkuusta 2011 lokakuuhun 2013. Hän vastasi kehitysyhteistyöstä ulkoasiainministeriössä sekä valtion omistusohjauksesta valtioneuvoston kansliassa. Kansanedustajana hän istui vuosina 1991–1995 ja 2003–2009, joista lakivaliokunnan puheenjohtajana 2007–2009.
Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän on istunut 1985–1994 ja 2008–2014.
Kannuksensa Heidi on ansainnut erilaisissa poliittisissa luottamustehtävissä. Vuonna 1988 hänestä tuli Vihreän liiton nuori puheenjohtaja. Vuonna 1998 taas Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta äänesti hänet puheenjohtajan tehtävään. Suomessa hän on ollut myös tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) puheenjohtajana. Hänet valittiin Euroopan parlamentin Vihreät/EVA-ryhmän puheenjohtajaksi vuosiksi 1999–2001.
Heidi oli vihreiden presidenttivaaliehdokkaana vuosina 2000 ja 2006.
Puumerkkejä meppinä
Vuonna 1998 Heidi sai kirjoitettavakseen mietinnön autojen polttoaineiden laatuvaatimuksista. Parlamentti hyväksyi esityksen suurella enemmistöllä, mutta jäsenmaiden kanssa oli käytävä tiukkoja neuvotteluja öljyteollisuuden vastustaessa tiukasti parlamentin ehdotuksia. Tuloksena oli kuitenkin historiallinen direktiivi, jonka ansiosta unionin alueella on merkittävästi vähennetty liikenteen ilmansaasteita.
Yksi Heidin parlamenttikausien 1995–2003 eniten julkisuutta saaneista teemoista oli parlamentaarikkojen nauttimien rahakorvausten tiukempi valvonta. Monet vastustivat ensin moista, mutta vähitellen parlamentti alkoi siivota omaa pesäänsä. Heidin palatessa parlamenttiin vuonna 2009 tilanne oli jo kohentunut.
Avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta Heidi on ajanut myös oikeusteitse. Kun neuvosto salasi häneltä asiakirjan, joka käsitteli EU-maiden aseviennin ehtoja, hän nosti kanteen EY-tuomioistuimessa ja voitti. Tuomioistuimen vuonna 2001 antamassa päätöksessä todetaan, että ministereiden olisi pitänyt harkita ainakin asiakirjan osittaista luovuttamista. ”Case Hautalasta” tuli avoimuuslainsäädännön tärkeä ennakkotapaus.
Heidi on kunnostautunut myös päättävän kansanäänestyksen sekä kansalaisten aloiteoikeuksien edistämisessä. Vuonna 2001 Heidi oli perustamassa kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten tutkimus- ja edistämisinstituutti IRIEtä (Initiative and Referendum Institute Europe). Vuodesta 2007 Heidi on ollut Brysselistä toimivan EU Russia Centren perustajajäsen ja kunniavarapuheenjohtaja. Vuonna 2008 Heidi kutsuttiin Euroopan vihreää puoluetta lähellä olevan säätiön, Green European Foundationin puheenjohtajaksi. Ennen siirtymistään kehitysministerin tehtäviin Heidi johti Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokuntaa, jonka tehtävänä on valvoa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista koko maailmassa.
Puutarhatieteilijä, joka perusti ravintolan
Heidi opiskeli puutarhatiedettä Helsingin yliopistossa. Hän käänsi maailman nälkäongelmasta kirjoitettuja kirjoja ja vakuuttui syvästä epäoikeudenmukaisuudesta: maailman köyhällä väestöllä ei ole maata viljeltäväksi eikä rahaa ruokaan. Kehityspolitiikkaa Heidi on edistänyt muun muassa KEPAn puheenjohtajana 2002–2007.
Heidi oli mukana perustamassa legendaarista Kasvis-ravintolaa, joka toimi Helsingissä yli 25 vuotta. Se perustettiin, jotta kilpailuyhteiskunnalle löytyisi vaihtoehto. Tarkoituksena oli yhdistää työpaikkojen luominen vaihtoehtoisen elämäntavan etsintään.
Kahdeksankymmentäluvulla ympäristönsuojelu alkoi kiinnostaa Heidiä yhä enemmän. Eurooppalaiset vihreät tuulet alkoivat puhaltaa Suomessakin. Heidi kiinnostui toimittamisesta ja oli mukana perustamassa ensin Uuden Ajan Aura -lehteä ja myöhemmin Suomi-lehteä, jotka olivat aikansa tärkeitä mielipide- ja kulttuurilehtiä.
Politiikka ei ollut Heidin tietoinen uravalinta, mutta hän on aina halunnut edistää asioita, joihin hän uskoo. Samalla hän suhtautuu asioihin avoimesti.
Tavatessani kestävämmin perustellun mielipiteen olen valmis tarkistamaan oman kantani.
