Yyksityisellä sektorilla ja elinkeinoelämällä on merkittävä rooli kestävän kehityksen edistämisessä, korosti ministeri Hautala ulkoministeriön ensimmäisessä Yritysfoorumissa. Uudenlaiset kumppanuudet tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia: esimerkiksi Ruotsin kehitysyhteistyövirasto Sida kehittää ammattikoulutusta Irakissa yhdessä Scanian kanssa.[:]
Heidi Hautalan puhe
Kehityspoliittinen yritysfoorumi 8.5.2012
Säätytalo
Kehityspoliittinen toimenpideohjelma ja yksityinen sektori
Arvoisat kuulijat.
Tervetuloa tähän ensimmäiseen, elinkeinoelämän ja ulkoministeriön väliseen Kehityspoliittiseen yritysfoorumiin. Foorumin tavoitteena on vahvistaa ulkoministeriön ja yritysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä ja kumppanuuksia.
Hallituksen kehityspoliittinen toimenpideohjelma hyväksyttiin kolmisen kuukautta sitten. Sen päätavoite on edistää äärimmäisen köyhyyden poistamista ja ihmisarvoisen elämän turvaamista kaikille ihmisille YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden mukaisesti. Toimintamme on ihmisoikeusperustaista ja kehityksen päämäärä on tila, jossa kaikkien ihmisten kaikki oikeudet voivat toteutua.
Yksityistä sektoria kehittämällä on mahdollista vahvistaa ja vaikuttaa monien ihmisoikeuksien toteutumiseen. Erityisesti ihmisten oikeus työhön, riittävään toimeentuloon ja kehitykseen vahvistuvat, kun yksityiset yritykset tarjoavat ihmisarvoisia työpaikkoja.
Kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa on neljä tavoitetta, joista kaksi liittyy erityisen vahvasti juuri yksityisen sektorin toimintaan: osallistava ja työllistävä vihreä talous sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja ympäristönsuojelu. Näissä kahdessa tavoitteessa paikallisen yksityisen sektorin rooli on tärkeä erityisesti maataloustuotannossa ja maatalouden arvoketjuissa, kestävässä metsätaloudessa, uusiutuvan energian tuotannossa ja jakelussa sekä informaatio- ja innovaatioyhteiskuntakehityksessä.
Myös kaksi muuta tavoitetta – ihmisoikeuksia edistävä, demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta sekä inhimillinen kehitys – liittyvät kiinteästi yksityiseen sektoriin. Hyvä hallinto ja korruption kitkeminen, demokratia ja osallistumismahdollisuuksien paraneminen sekä ihmisten oikeuksien toteutuminen ylipäätään vaikuttavat suoraan liiketoiminta- ja investointiympäristöön. Inhimillinen kehitys puolestaan varmistaa ihmisten osaamisen ja terveyden, jotka ovat tärkeitä tekijöitä muun muassa ihmisten työkyvyn ja innovatiivisuuden kannalta.
Haluaisin nostaa erityisesti esille naisten aseman ja osallistumismahdollisuudet yksityisellä sektorilla. Vaikka meillä Suomessa naisten asema on parantunut erittäin hyvin sekä yritysmaailmassa että yhteiskunnassa laajemminkin, tilanne kehitysmaissa vaati vielä paljon työtä. Meidän täytyy yhdessä kehitysmaiden viranomaisten, yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa pyrkiä saamaan naisten panos paremmin mukaan talouden kehitykseen. Tämä on järkevää jo ihan siksi, että puolet maailman mahdollisista tuottajista ja kuluttajista, jotka voisivat omalla panoksellaan edesauttaa yhteiskuntansa kehitystä, osallistuvat nyt taloudelliseen toimintaan huomattavan aliedustettuina.
Naisten taloudellinen voimaantuminen vaikuttaa huomattavasti myös muun muassa lasten koulunkäyntiin, perheenjäsenten terveyteen ja ruokaturvaan, tasapuolisiin omistusoikeuksiin, ja moniin muihin asioihin, joilla on pitkän aikavälin suora tai epäsuora vaikutus yritysten toimintamahdollisuuksiin kehitysmaissa. Yksi esimerkki tästä on energian saaminen kaikkien naisten ulottuville ja naisten saaminen mukaan päätöksentekoon energiakysymyksistä. Sillä on puolestaan erittäin myönteinen vaikutus tuottavuuteen. Toin tämän asian esille parisen viikkoa sitten Brysselissä järjestetyssä Kestävän energian huippukokouksessa.
Hyvät foorumin osallistujat. Kehityspoliittinen toimenpideohjelma korostaa myös suomalaisen yksityisen sektorin ja elinkeinoelämän roolia kestävän kehityksen edistämisessä. Tältä osin kehityspoliittinen toimenpideohjelma on mielestäni ajan hermolla, sillä suuntaus tuntuu olevan modernin kehityspolitiikan valtavirtaa. Yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin väliset kumppanuudet ovat nousseet tärkeiksi yhteistyömuodoiksi kestävän kehityksen edistämisessä ja köyhyyden vähentämisessä. Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ja YK-järjestelmä haluavat kasvavassa määrin tehdä yhteistyötä yritysten kanssa globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Monet kahdenväliset avunantajat ja kansalaisjärjestötkin ovat pyrkineet kehittämään yhteistyömuotojaan siten, että yksityisen sektorin osallistumismahdollisuuksia saataisiin entisestään parannettua.
Tämä on mielestäni oikea suunta. Teillä on paljon sellaista osaamista ja kokemusta, jota meillä kehitysyhteistyötoimijoilla ei välttämättä ole. Monet niistä innovaatioista, jotka ovat osoittautuneet maailman kestävän kehityksen kannalta arvokkaiksi keksinnöiksi, ovat itse asiassa syntyneet juuri yksityisen sektorin innovaatiokehityksen tuloksina. Myös monet niistä innovaatioista, jotka ovat syntyneet julkisella sektorilla tai ihmisten ei-kaupallisen sosiaalisen yhteistyön hedelminä, ovat saavuttaneet riittävän tehokkuuden, edullisuuden ja mittakaavan vasta yksityisen sektorin voittoa tavoittelevan toiminnan ja kilpailun kautta.
Maailma on kuitenkin muuttunut nopeasti ja muuttuu yhä. Kehitysyhteistyö ja liiketoiminta ovat enenevässä määrin löytämässä toisensa. Kehityspolitiikassa hyvin pitkän aikavälin tavoite on sellainen maailma, jossa kehitysapua ei tarvittaisi. Se edellyttää yksityisen sektorin kehittymistä siten, että yritykset voisivat kehitysmaissa tarjota ihmisarvoisia työpaikkoja. Se edellyttää myös kehitysmaiden julkisen varainhallinnan, erityisesti verotuksen, kehittämistä julkisten palvelujen rahoituksen turvaamiseksi.
Yritystoimintakin on kehittynyt monimuotoisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Voittoa tavoittelevien yritysten rinnalle, jotka toki ovat yritystoiminnan tärkein ryhmä, on kehittynyt monenlaisia uusia muotoja kuten sosiaalisia ja yhteiskunnallisia yrityksiä tai kansalaisjärjestöjen ja yritysten välimuotoja. Osuuskunnat ovat, erityisesti näin suomalaisittain, hyvä esimerkki liiketaloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden yhteensovittamisesta. Myös eettinen tai kestävä kuluttaminen ja sijoittaminen ovat selvästi kasvavia ilmiöitä, joita varten yritysten kannattaa tuottaa kuluttajille ja sijoittajille uusia, innovatiivisia valinnan mahdollisuuksia.
Myös yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuutoiminta on voimakkaasti kasvanut ilmiö. Yritysten yhteiskuntavastuu on hyvin usein osa yritysten liiketoimintastrategiaa ja siitä on selvitysten mukaan selkeästi liiketoiminnan kannalta hyötyä. Se lienee itsestään selvää, että yritysten pitääkin toimia vastuullisesti, niin kotimarkkinoilla kuin kehitysmaissa. Vain vastuullisesti toimimalla yritykset voivat välttää mahdolliset ongelmat ja niistä aiheutuvan maineenmenetyksen. Haluaisin myös kannustaa yrityksiä kertomaan kuluttajille ja sijoittajille niistä lukuisista hyvistä teoistaan, joita yritykset tekevät työntekijöidensä hyvinvoinnin ja oikeuksien parantamiseksi, korruption vastustamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Olen nimittäin varma, että teidän yhteiskunta- ja ympäristövastuuraporttejanne kyllä luetaan.
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja ekologisesti kestävä toiminta ovat mielestäni suomalaisille yrityksille kilpailuvaltti, eivät lisätaakka. Suomen kannattaa ja tulee edistää muitakin, kuin vapaaehtoisuuteen perustuvia yritysvastuualoitteita. Useilla mailla on esimerkiksi Suomea kattavammat yritysvastuuraportointikäytännöt. Tanskan hallitus julkisti maaliskuussa toimintasuunnitelman yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi. Yksi toimintasuunnitelman toimenpiteistä on perustaa uusi sovittelu- ja valitusinstituutio, jossa tanskalaisten yritysten tai valtiollisten toimijoiden kaikkialla maailmassa toimivien työntekijöiden on mahdollista panna vireille valitus ihmisoikeus- tai muista rikkomuksista.
Suomalaisilla yrityksillä olisi paljon annettavaa kehitysmaiden yrityksille myös yhteiskunta- ja ympäristövastuuasioissa. Voisivatko suomalaiset yritykset esimerkiksi olla apuna kehittämässä kehitysmaiden yritysten yhteiskuntavastuutyötä ja -raportointia? Tämänkaltaisia kumppanuuksia ovat esimerkiksi tanskalaiset, hollantilaiset ja saksalaiset yritykset ja elinkeinoelämän järjestöt solmineet jo pidemmän aikaa.
Hyvät kuulijat. Haluaisin vielä näin lopuksi mainita pari asiaa konkreettisesta yhteistyöstä. Kehityspoliittinen toimenpideohjelma sanoo, että me kehitämme yksityisen sektorin yhteistyömuotoja. Finnfundin pääomakorotus ja tuleva erityisriskirahoitus ovat jo pitkälle valmisteltuja asioita. Meidän kannattaa myös miettiä sitä, olisiko Finnpartnership-liikekumppanuusohjelmaa mahdollista uudistaa jollakin tavalla.
Tämä Kehityspoliittinen yritysfoorumi on myös yksi tapa, jolla haluamme kehittää yksityisen sektorin ja ulkoministeriön välistä yhteistyötä. Tämä foorumin erityinen fokus on juuri kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö ja siihen liittyvät yhteistyömuodot. UM:n tavoitteena on yrityksiä kuulemalla kehittää omaa toimintaansa. Uskon myös että foorumi voi toimia kanavana hedelmälliseen dialogiin yritysmaailman ja järjestöjen välillä. Yhdessä me voimme myös löytää uusia kanavia yksityisen ja julkisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välisten kehityskumppanuuksien ideoimiseksi ja toteuttamiseksi. Eräs mielenkiintoinen esimerkki on ammattikoulutuksen kehittäminen yhdessä yritysten kanssa. Ruotsalainen Dagens industri kertoi kolmisen viikkoa sitten tällaisesta yhteistyöstä Sidan ja Scanian välillä Irakissa.
Yrityksille suurin hyöty kehitysyhteistyöstä ja sen uudistamisesta on jalansijan saaminen kasvaville ja tulevaisuuden markkinoille. Kiinan ja Intian suomalaiset yritykset ovat jo aika hyvin löytäneet, mutta Afrikka on vielä tuntematon manner. Afrikka tarjoaa kuitenkin houkuttelevia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille yrityksille – mahdollisuuksia, jotka muun muassa hollantilaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset yritykset ovat jo löytäneet. Monissa Afrikan maissa kuluttavan keskiluokan koko ja varallisuus kasvavat koko ajan, mikä tekee niistä yhä houkuttelevamman markkina-alueen.
Kehitysyhteistyön mahdollisuudet, mukaan lukien Suomen edustustoverkko, tarjoavat konkreettisten yhteistyömuotojen lisäksi osaamista ja maatuntemusta yrityksille niiden pyrkiessä sikäläisille markkinoille. Voisimme myös pohtia Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa yhteisiä yritysdelegaatioita kasvaviin kehitysmaihin.
Toivoisin, että saisimme tänään yhdessä aikaiseksi muutaman konkreettisen ehdotuksen jatkokehiteltäväksi siitä, kuinka kehitysyhteistyö ja yritykset voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä globaalien kehityshaasteiden ratkaisemiseksi yritysten samalla harjoittaessa normaalia liiketoimintaa. Ehdotusten olisi hyvä olla realistisia ja sellaisia, että ne olisivat hyvien kansainvälisten kehitysapukäytäntöjen mukaisia, kuten avun sitomattomuus. Aitoa kumppanuutta olisi sellainen yhteistyö, jossa eri osapuolet antaisivat oman panoksensa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, myös rahallisesti.
Tehdään tästä foorumista antoisa ja avoin tilaisuus kaikille mielipiteille. Kiitos.
Lue myös uutinen Yritysfoorumista ulkoministeriön verkkosivuilta.