Miten YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet voidaan toimeenpanna tehokkaasti EU:ssa ja globaalisti? YK:n ohjaavien periaatteiden kymmenvuotispäivänä keskustelimme siitä, miten toimeenpano on onnistunut eri tasoilla ja millaisia haasteita siihen liittyy koronapandemian hellittäessä.
Monet riskimaissa toimivien kansalaisjärjestöjen edustajat korostivat yrityksiä koskevan sitovan sääntelyn välttämättömyyttä. Vapaaehtoisilla toimilla ei ole kyetty varmistamaan, että yritykset huomioisivat liiketoimintansa ja sen arvoketjun vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön. Vakavat ihmisoikeusongelmat ja ympäristöriskit kuten lapsityö, moderni orjuus ja metsäkato ovat suuressa roolissa myös Euroopan unioniin johtavissa yritysten tuotantoketjuissa.
Yritysten riskien- ja vaikutustenhallinnan kiinteänä osana tulee olla arvoketjuihin piiloutuvien ihmisoikeusloukkausten ja uhkaavien ympäristötuhojen tunnistaminen ja niihin puuttuminen, ensi sijassa vakavimpiin ja välittömimpiin vaikutuksiin keskittyen. Tässä työssä keskeisessä roolissa on vuoropuhelu ja avoin keskusteluyhteys yrityksen sidosryhmien kanssa.
Erityisen huolestuttava käänne on, että koronapandemian aikana raaka-aineita, kuten kaakaota, puuvillaa tai mineraaleja tuottavissa maissa yhä useampi lapsi on joutunut pelloille ja kaivoksiin töihin. Pandemian aiheuttama taloudellinen sokki on suistanut yhä useamman perheen äärimmäiseen köyhyyteen ja pakottanut turvautumaan lasten työvoimaan. Vuodesta 2000 jatkunut lapsityön globaali väheneminen on hälyttävästi kääntynyt jälleen kasvuksi. Koronapandemiaa seurannut koulujen sulkeminen on entisestään vaikeuttanut tilannetta.
Meppikollegani Saskia Bricmontin tuoreen selvityksen mukaan EU-alueelle tuodaan vuosittain 50 miljardin arvosta lapsityöllä valmistettuja tuotteita, mikä vastaa 2,4% EU-tuonnin kokonaisarvosta. EU-tason yritysten huolellisuusvelvoitteella arvoketjuihin voitaisiin puuttua tehokkaasti. Keskeisen tärkeää on velvoittaa yritykset huolehtimaan, etteivät niiden ostokäytännöt ole juurisyy kestämättömälle tuotannolle. On huomionarvoista, että tutkimuksilla on kyetty osoittamaan, että edes tuottajahintojen kaksinkertaistamisella ei välttämättä ole merkittäviä vaikutuksia lopullisiin kuluttajahintoihin.
On tärkeää myös poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat oikeudensaantia yritysten ihmisoikeusloukkauksissa. Väärinkäytösten uhreilla tulee olla oikeus korvauksiin, jos yritysten aiheuttamat ympäristötuhot pilaavat ihmisten elinympäristön ja vaarantavat ihmisten terveyden. Tämä kuuluu oikeusvaltion perusperiaatteisiin. Yrityksille tämä lisää oikeusvarmuutta.
EU:lla on nyt paikka toimia kestävän yritystoiminnan globaalina suunnannäyttäjänä. Vastuullisuuskäytännöt, joita edelläkävijäyritykset jo toteuttavat, on aika tuoda koko yksityissektoria koskeviksi oikeudellisiksi velvoitteiksi. Vain systeemisillä ratkaisuilla on mahdollista aikaansaada kokonaisvaltainen muutos, jonka kautta kykenemme ratkaisemaan yhä kiireellisemmiksi käyvät globaalihaasteet.