Vihreän Langan kolumni

Terrorismin vastainen sota on iskenyt pahemman kerran oikeusvaltioon ja
kansalaisoikeuksiin. Eri puolilla maailmaa on siirrytty poikkeustilaan,
jossa tarkoitus pyhittää keinot. Surullisimpia esimerkkejä on
tshetsheenijohtaja Ahmed Zakajevin luovutusoikeudenkäynti, jota
käydään parhaillaan Lontoossa. Ensimmäinen erä päättyi Kööpenhaminassa
siihen, että tanskalaiset tuomarit totesivat menettävänsä virkansa, jos he
luovuttaisivat miehen Venäjän esittämän hataran todistusaineiston
perusteella.[:]

Seuraava uhri saattaa olla YK, jonka peruskirjaa koetellaan Yhdysvaltain
Irakia vastaan valmistelemassa sodassa.

Yhdysvaltain uusi “ennaltaehkäisevän” hyökkäyksen sotilasoppi on YK:n
peruskirjan vastainen ja saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Syksyllä Australian pääministeri sanoi, että hänenkin maallaan saattaisi
olla tarve iskeä terroristeihin, jotka uhkaavat sen turvallisuutta
Indonesian viidakoista. Venäjän mielessä voisivat olla Georgiassa ehkä
piileskelevät tshetsheeniterroristit, ja niin edelleen. Maailmasta saattaa
todella tulla taisteluviidakko.

Kaaoksen ja sodan lietsomisen sijaan nyt on puolustettava
kansainvälistä oikeutta. Kriittisen eurooppalaisen kansalaismielipiteen
ilmaiseminen on lähiviikkoina tärkeää, jotta YK:n turvaneuvoston
eurooppalaiset jäsenet Ranska, Britannia ja Saksa saadaan kantamaan
vastuunsa kansanvälisen oikeuden kunnioittamisesta. Juuri nyt näyttäisi
siltä, että kansalaismielipide alkaa vähitellen vaikuttaa johtajiin.
Liittokansleri Schröder, jota on epäilty sodanvastaisten vaalilupausten
rikkomisesta, on vaatinut, että asetarkastajat saavat tehdä työnsä
loppuun.

EU:n ulkopolitiikasta vastaava komissaari Chris Patten sanoi alkuviikosta,
että eurooppalaisia on vaikea saada lupautumaan mittaviin ponnisteluihin
Irakin jälleenrakentamiseksi, jos Yhdysvallat lähtee sotaan ilman
turvaneuvoston erillistä valtuutusta.

Julkisuuteen on vuotanut YK-järjestöjen selvitys mahdollisen sodan
humanitaarisista seurauksista. Se korostaa, että tilannetta ei voi verrata
Persianlahden vuoden 1991 sotaan eikä vuoden takaiseen Afganistanin
tilanteeseen. Irakilaisista 60 % (16 miljoonaa henkeä) on
talouspakotteiden takia täysin hallituksen ruoka-avun varassa, joten humanitaarinen
katastrofi ja avun tarve olisi valtava. YK:n pakolaisjärjestö ei pystyisi
vastaamaan siihen, ja sota tuhoaisi myös terveydenhuoltojärjestelmän.

Sota on vielä ehkäistävissä. Lopulta Yhdysvallatkin soveltaa omaakin
lakiaan valikoiden, kun se on valmis käsittelemään Pohjois-Koreaa
diplomatialla mutta vaatii sotaa Irakia vastaan. Nyt kannattaa lähteä
kaduille.