World Uyghur Congress – ”Uiguurien maailmankongressi” – ei ole tavanomainen kansalaisjärjestö. Se edustaa uiguurien diasporaa ja koettaa parantaa eri puolilla maailmaa maanpaossa elävien uiguurien asemaa. Minulla on jo vuosien ajan ollut ilo tehdä yhteistyötä järjestön johtajien kanssa.
Uiguurien maailmankongressi kokoontuu parhaillaan Münchenissä. Juuri kokouksen alla kansainvälinen journalistiryhmä paljasti laajan tietovuodon, joka valottaa uusia piirteitä uiguurien laajamittaisesta sorrosta Xinjiangin maakunnassa. Erityisesti poliisien kuva-aineisto ja ohjeet uiguurien käsittelystä ovat dramaattinen lisä aiempiin paljastuksiin. On kyllä melkoinen saavutus hakkeroida Kiinan poliisin tietokantoja ja levittää ne huippumedioiden kautta maailmalle. Suomesta mukana on Yle.
Ihmisoikeusjärjestöt ja kansainvälinen media ovat jo vuosia uutisoineet, että Kiinan viranomaiset vangitsevat uiguureita ”työleireille”, joissa heitä kohdellaan erittäin julmasti. Kiina on siirtänyt Xinjiangissa pidätyskeskuksiin, vankiloihin ja leireille yhteensä jopa kaksi miljoonaa uiguuria. On nähty sydäntäsärkeviä videoita lapsista, jotka itkevät hätäänsä menetetyistä vanhemmistaan. Kyseessä voi nähdä olevan jopa kansanmurhan, sillä kaiken muun ohella on paljastunut myös naisten sterilisointia.
Euroopan parlamentti on ottanut säännöllisesti kantaa Kiinan ihmisoikeusloukkauksiin, viimeksi elinryöstöihin. Maaliskuussa 2021 EU-maat asettivat henkilöpakotteita uiguurien vainosta vastuullisille korkeille virkamiehille. Kesti vain tunteja, kun Kiina vastasi niihin vastapakotteilla. Ne koskevat nimeltä mainiten keskeisiä EU-parlamentaarikkoja, mutta myös tutkimuslaitoksia ja ajatushautomoita. Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunta kokonaisuudessaan on nyt matkustuskiellossa Kiinaan. Ihmisoikeusvaliokunnan jäsenenä olen itsekin Kiinan pakotelistalla, ainoana suomalaisena.
Pidin Uiguurien Münchenin maailmankongressissa avauspuheen, jossa korostin EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa uiguurien sortoon myös kauppapolitiikan keinoin. Tarve kieltää pakkotyö on ollut hyvin paljon esillä parlamentin valiokunnissa viimeisten parin vuoden aikana.
Eurooppalaisten kuluttajien on voitava luottaa siihen, etteivät yritykset salli pakkotyön hyödyntämistä arvoketjuissaan. EU on tarttunut toimiin, sillä komissiolta odotetaan lähiaikoina esitystä pakkotyötuotteiden tuontikiellosta. Tämä on paljolti Euroopan Parlamentin vihreiden sitkeän painostuksen tulosta. Yhdysvalloissa pakkotyötuotteiden tuontikiellon nojalla on pysäytetty muun muassa Xinjiangin puuvillaa ja Malesian kumihanskoja. Vastaavat tuontikiellot ovat edenneet myös Australiassa ja Kanadassa.
Komissio, joka vastaa EU:n kauppapolitiikan toimeenpanosta, on huomannut, että kauppakumppaneita ei saada helposti suostumaan eurooppalaisiin vaatimuksiin, vaikka kyse onkin kansainvälisten normien noudattamisesta. Ja vaikka Kiina sitoutui toista vuotta sitten valmiiksi neuvotellussa investointisopimuksessa ratifioimaan ILO:n kaksi keskeistä pakkotyön kieltävää sopimusta, vain sinisilmäisimmät uskovat sen toteutuvan.
Niinpä komissio on ryhtynyt laatimaan ”yksipuolisia” toimia, joilla räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin voidaan puuttua. Pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden kaavailtu tuontikielto yhdessä EU:n tulevan yritysvastuudirektiivin kanssa ovat kaksi tehokasta lainsäädäntökeinoa uiguurien tilanteen parantamiseksi, mutta myös muissa globaaleissa arvoketjuissa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten ja ympäristötuhojen kitkemiseksi.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet on juuri nyt vierailulla Kiinassa, muun muassa ottamassa selvää Xinjiangissa uiguurien sorrosta. Tämä on YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ensimmäinen Kiinan-vierailu 17 vuoteen. Jo sen alussa saatiin näyttöä siitä, että Kiina kääntää ihmisoikeusvaltuutetun sanat räikeästi omaksi edukseen. Tämän arvatessamme me joukko meppejä kirjoitimme Bacheletille varoittaen alistumasta Kiinan mielistelyyn ja propagandaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan terveellistä keskustelua siitä, miten kohtalokasta on tulla taloudellisesti riippuvaiseksi autoritaarisista valtioista. Nyt on hyvä aika pohtia jo ennalta, miten voisi käydä Kiinan kanssa, kun on kulunut viisi, kymmenen ja kaksikymmentä vuotta. Vielä on aikaa irtautua riippuvuussuhteista, jotka voivat muuntua turvallisuusuhkiksi.
