Vuosi vaihtui huolestuttavissa merkeissä. Irakin sodan todennäköisyys
varjostaa alkavaa vuotta, pelättävissä on laajamittainen konflikti koko
Lähi-idässä. Venäjä heitti Etyj-järjestön ulos Tshetsheniasta, mikä enteilee
siviilien vainon pahenemista. Samppanjapullojen korkkien poksauttelu ei nyt
oikein sytyttänyt.[:]
Irak päästi YK:n asetarkastajat jatkamaan neljä vuotta sitten keskeytynyttä
työtään viime hetkellä. Hirmuhallitsija Saddam Hussein on osoittautunut
paljolti amerikkalaisten luomukseksi, kun nämä Iranin pelossa vahvistivat
Irakia 1980-luvulla. Nyt presidentti George W. Bush näyttää hakevan
asetarkastuksista mikroskooppisen rikkeen oikeuttaakseen sodan.
Tärkeintä on, että maailmaa uhkaavat joukkotuhoaseet löydetään Irakista ja
tuhotaan; kaikki asiantuntijathan eivät pidä mahdollisena, että Irak olisi
ehtinyt sellaisia kehittää asetarkastajien poistuttua. Yhdysvaltain
suhtautuminen asetarkastajien työhön ei anna kuvaa, että tämä olisi sille
tärkeintä.
Sodan humanitäärinen hinta on vaarassa muodostua erittäin suureksi.
Satojatuhansia irakilaisia voi kuolla, pakolaisvirroista tulla seudulla
ennennäkemättömiä, ja koko alue on joutua epävakauden valtaan. Suomi lienee jo
luvannut Yhdysvalloille osallistua sodan jälkihoitoon, mutta on vähintäänkin
epäselvää, kuka tämän päätöksen on maamme nimissä tehnyt.
Demokratian istuttaminen Irakiin sodalla ei ole realistinen tavoite, vaikka
sorrosta kärsivät kurdit tuntuvatkin tarttuneen tähän mahdollisuuteen kuin
hukkuva oljenkorteen. Maan demokratisoimiseksi on sittenkin parasta tukea
oppositiota ja antaa myös kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden arvioida
paikan päällä tilanne.
On erittäin kiinnostavaa nähdä, äänestääkö Saksa YK:n turvallisuusneuvoston
uutena vaihtuvana jäsenenä sodan puolesta, jos Yhdysvallat tuo asian
päätettäväksi. Saksa saattaa joutua vaa’ankielen asemaan. Saksan punavihreän
hallituksen voi sanoa pelastaneen nahkansa tiukasti sotaa vastustamalla. Nyt jo
kysellään, onko Saksalla sittenkin velvollisuus hyväksyä sota solidaarisuudesta
Nato-kumppaneitaan kohtaan.
Tapasin joulukuussa Suomessa vierailleen toimittaja Anna Politkovskajan, joka
ei ole ajatellut omaa turvallisuuttaan tai mukavuuttaan raportoidessaan
maailmalle Tshetshenian julmasta sodasta. Joka aamu hänen poikansa tarkistaa
Moskovassa, ettei äidin auton alla ole pommia. Oli suuri kunnia tavata tämä
rohkea nainen.
Anna Politkovskaja vihjaisi, että suomalaisen diplomaatin johdolla toiminut
Etyj-järjestö ei ole ollut suureksi hyödyksi ihmisoikeusloukkausten estämisessä
Tshetsheniassa.
Kun Vladimir Putin juuri ennen vuoden vaihtumista ilmoitti, että Etyj saa
pakata laukkunsa kokonaan, tuli pakostakin mieleen, että Venäjä on kutistanut
järjestön toimintavapauden minimiin, jotta sillä olisi mahdollisimman vapaat
kädet riehua terroristien kukistamiseksi.
Uusia kansainvälisiä ponnisteluja poliittisen ratkaisun saamiseksi
Tshetsheniaan on nyt saatava aikaan. Yhtään tilaisuutta korostaa asiaa Venäjän
johdolle ei saa hukata.
Televisiossa esitettiin jouluna uutiskatkelma Moskovaan paenneen
tshetsheeniperheen arjesta. Perhe, jonka lapset kaipaavat kotiseutuaan, ei voi
ajatellakaan paluuta, koska yksikin väärä ilme tiesululla voi merkitä sen
19-vuotiaan pojan katoamista.
Venäjä ei voi odottaa ymmärrystä mielivallalleen. Seuraava tilaisuus sen
osoittamiseen on tshetsheenijohtaja Ahmed Zakajevin luovutusoikeudenkäynti Lontoossa tammikuun alussa. Kun Venäjä vaati miestä käsiinsä Tanskassa,
tuomarit totesivat menettävän virkansa, jos he luovuttaisivat Zakajevin
esitetyn syyteaineiston pohjalta. Lontoossa venäläisillä on tuskin
vakuuttavampaa näyttöä siitä, että mies on terroristi.
Maailman johtajille voi vain toivoa viisautta ja oikeamielisyyttä väkivallan
kierrettä ruokkivan voimapolitiikan sijaan. Terrorismia tulee torjua, mutta ei
niin, että terrorismi vain lisääntyy.
Oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat entistä kovempaan
vastatuuleen, koska Yhdysvaltain johtama epäpyhä liittoutuma ei kaihda keinoja
tuhota omien takapihojensa toisinajattelijoita terroristeina. Yhdysvaltain uusi
ennaltaehkäisevän sodan oppi on kansainväliselle yhteisölle haaste, jonka sen
tulee torjua.
Heidi Hautala
Euroopan parlamentin jäsen (vihr).
