Sosiaaliset ja ympäristökriteerit sallittava julkisissa hankinnoissa:
Euroopan parlamentti äänesti vihreitä arvoja direktiiveihin
Julkisia hankintoja koskevat kaksi direktiiviesitystä olivat Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tammikuun 17. päivänä. Täysistuntokäsittelyä edelsi jo suuri määrä muutosesityksiä valiokuntatasolla. Vielä täysistunnossa direktiiveihin tehtiin yli 300 muutosesitystä. [:]
Komission heinäkuussa 2000 tekemistä esityksistä puuttui mm: mahdollisuus käyttää hankinnan kriteerinä tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaisia ts. raaka-aineiden, tuotantotavan, toimitustavan, käytön ja jätteidenkäsittelyn aiheuttamia ympäristövaikutuksia sekä mahdollisuus esittää kansainvälisiä, unionin sisäisiä tai kansallisia ympäristömerkintöjä ja ympäristösertifikaatteja koskevia vaatimuksia.
Heidi Hautalan mielestä parlamentin suurella äänten enemmistöllä hyväksymät muutosesitykset olivat merkittävä askel oikeaan suuntaan: ympäristöpolitiikan integroimiseen kaikkeen EU-politiikkaan. Julkisten hankintojen taloudellinen merkitys on valtava, sillä niiden kokonaisarvo EU:ssa on 800 miljardia euroa. Näitä varoja voidaan käyttää tarjouskilpailujen kautta myös tuotannon ohjaamiseksi ympäristöystävällisempään ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamies otti 8.1. 2002 kantaa oikeusjuttuun, joka koskee Helsingin kaupungin liikennelaitoksen maakaasubussien hankintoja. Kilpailun hävinnyt yrittäjä on vienyt asian oikeuteen ja EYT joutuu nyt ensimmäistä kertaa ottamaan kantaa siihen, saako julkisten hankintojen perusteena käyttää ympäristökriteerejä. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt tuomioistuimelta ennakkopäätöksen.
Jos EYT omaksuu julkisasiamiehen kannan, komission tulkinnat nykyisin voimassaolevasta hankintaa koskevasta lainsäädännöstä osoittautuvat virheellisiksi sekä ympäristö- että sosiaalisten kriteerien osalta. Samoin nyt käsittelyssä olevat komission ehdotukset ovat muotoilultaan virheelliset mitä tulee hankintakriteereihin.
Seuraavaksi ministerineuvosto muodostaa direktiiveistä yhteisen kantansa ja ne palaavat parlamentin toiseen käsittelyyn. Jos parlamentti hylkää esityksen, siirrytään niin sanottuun sovittelumenettelyyn. Jos parlamentti toisessa käsittelyssä tekee direktiiveihin vielä muutosesityksiä, ne menevät neuvoston toiseen käsittelyyn. Mikäli neuvosto ei hyväksy parlamentin muutosesityksiä, päädytään myös sovitteluun. Sovittelukomitea päättää hyväksymisestä määräenemmistöllä.
