Puolustusministeriö julkisti tiistaina toiminta- ja taloussuunnitelmansa vuosille 2007 – 2011. Ministeriö varoitti samalla, että mahdolliset uudet kehysleikkaukset uhkaavat yleistä asevelvollisuutta.[:]
– Toimintasuunnitelmassa tiivistyy jännite kotimaisen aluepuolustuksen ja kansainvälisen kriisinhallinnan välillä. Rajallisilla resursseilla on vaikea panostaa molempiin. Tätä jännitettä ei haluttu purkaa edellisen puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä, joten törmäämme siihen jatkuvasti, Hautala toteaa.
Viimeisessä selonteossa päätettiin supistaa sodan ajan henkilöstövahvuus 350 000:een, mutta asevelvollisuusarmeija pidettiin entisellään. Ruotsi on valinnut toisen tien. Maan miehittämiseen tähtäävän suurhyökkäyksen sijaan voimavaroja kohdistetaan nyt liikkuvien ja joustavasti käytettävien asevoimien kehittämiseen. Yleinen asevelvollisuus säilytetään, mutta varusmiehiä koulutetaan vain vajaa kolmasosa miespuolisesta ikäluokasta.
– Myös Suomen tulisi pikkuhiljaa vähentää palvelukseen otettavien määrää. Samalla voidaan lisätä kansainväliseen kriisinhallintaan ja erityisesti siviilikriisinhallintaan sijoitettavia resursseja. On nähtävä, että kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen vahvistaa myös Suomen turvallisuutta, Hautala painottaa.
Useimmat eurooppalaiset valtiot ovat luopuneet yleisestä asevelvollisuudesta, koska entiset uhkakuvat ovat hävinneet. Eurooppalaisen yhteistyön tiivistyminen luo rajoille turvaa, jota ennen luotiin asevoimin. Toinen armeijoiden ammattimaistumisen taustalla vaikuttava tekijä on sodankäynnin muuttuminen. Sotateknologia on lyhyessä ajassa kehittynyt voimakkaasti ja korkeateknologisessa sodassa sotaa voidaan käydä niin, etteivät armeijat periaatteessa kohtaa.
– Lisäksi korkeateknologinen sodankäynti edellyttää osaamista, jota on vaikea opettaa varusmiespalvelun aikana. Siksi voimakkaimmin tekniset meri- ja ilmavoimat ovat jopa Suomessa jo voimakkaasti ammattimaistuneet. Armeijan ammattimaistuminen on siten osittain jo
käynnissä, vaikkei siitä liikaa puhutakaan, Hautala huomauttaa.