Vihreitä ja AY-liikettä yhdistää huoli globalisaatiosta
– Näkymät vihreiden ja AY-liikkeen yhteistyölle ovat erinomaiset. Yhteisiä huolenaiheita ja tavoitteita on paljon, kun puolustetaan inhimillisiä työehtoja globalisaation kiihdyttämän vapaan liikkuvuuden paineissa. Tämä on jo havaittu Euroopan tasolla, ehkä pian Suomessakin, sanoi Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala Oulun vihreiden 20-vuotisjuhlassa. [:]
Globalisaatio kiristää otettaan työelämästä. Tuottavuuspaineet tekevät mielekkään työn ja inhimillisesti arvokkaan elämän mahdottomaksi – oli sitten kyse viimeiseen asti vastuuntuntoisesta terveyskeskus-lääkäristä tai työttömästä rakennuspiirtäjästä. Yrittäjäksi houkuteltu kunnallinen perhepäivähoitaja ei pysty kilpailemaan monikansallisen hoiva-alan yrityksen kanssa kunnallisista palveluista.
– Viime keväänä näimme, kuinka järjetöntä on rajoittaa tavallisten virolaisten, uusien EU-kansalaisten, tuloa Suomeen tavallisten suomalaisten työnantajien palvelukseen, kun Tallinnaan rekisteröitynyt yritys voi aivan vapaasti välittää maahamme työvoimaa palvelujen tarjonnan muodossa, Hautala sanoi.
Kun lähes kaikki työ – EU:ssa arvioiden mukaan 80 % – voidaan määritellä palveluksi, jätetään lopulliset jäähyväiset työväenliikkeen suurille saavutuksille, reiluille työehdoille, joista sovitaan työnantajien kanssa. Palvelujen – siis työn – kansainvälinen kauppa kasvaa kaiken aikaa ja sille raivataan tilaa kansainvälisin sopimuksin. EU:ssa valmistellaan palveludirektiiviä. WTO:ssa pyritään GATS-sopimuksella vapauttamaan palvelujen tarjontaa yli valtioiden rajojen maailmanlaajuisesti.
Suomen hallituksella tuntuu olevan kaksi aivan erilaista globalisaatiostrategiaa. Presidentti ja ulkoministeri koettavat vahvistaa Suomen globaalivastuuta Helsinki-prosessillaan yhteistyössä muiden samanmielisten maiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa, mutta samaan aikaan toisaalla pääministerin johdolla globalisaatioon vastataan veronalennuspuheilla, jotta kansainväliset sijoittajat taas löytäisivät Suomen. Samalla maalla ei voi olla kahta näin erilaista strategiaa.
Suomi kuuluu rikkaisiin maihin, jotka eivät vieläkään ole tehneet päätöksiä kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta 0,7 prosenttiin. Ehkä voimme – presidentti Tarja Halosen tuella – saada hallituksen tänä syksynä löytämään ne varat, jotka ensikin vuonna tarvitaan, jotta hallitusohjelman tavoite lunastaa lupauksensa v. 2010 mennessä vaatii.