Jari Tervo epäilee osuvasti Uuden Suomen blogissaan, että KGB-taustaisen lapsiasiamiehen Pavel Astahovin todellinen tehtävä ei ole edistää venäläislasten hyvinvointia. [:]Suomessa useaan kertaan vierailleen Astahovin tarkoituksena on Tervon mukaan Venäjän suurvalta-aseman lujittaminen puuttumalla venäläisten kohteluun Suomessa.

Tervo mainitsee kirjoituksessaan Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) harhatiedon syöttäjänä. Myös Venäjä-tuntijat Jukka Mallinen, Ville Ropponen, Kerkko Paananen ja Mikael Storsjö kritisoivat eilen voimakkaasti SAFKAa samasta asiasta. He epäilevät Venäjän mediassa asiantuntijoina esiintyvän SAFKAn haluavan suomalaisen venäläisvähemmistön kokevan oikeuksiansa loukatun, jolloin Kreml voisi käyttää tätä ulko- ja sisäpoliittisena välineenä.

Venäläinen mediatutkija esitti tänä iltana YLEn tv-uutisille selväkielisen arvion, että kun länsimaat jatkuvasti arvostelevat Venäjää ihmisoikeusloukkauksista, on ollut tarve löytää tapa vastata arvosteluun. Pidän tutkijan lausuntoa tervetulleena osoituksena siitä, että sananvapauden tulppa ei enää täysin pidä.

Suomalaiset yksittäistapaukset ovat saaneet valtavaa huomiota Venäjän valtamediassa. Kun olin 31. toukokuuta Pietarissa mukana tukemassa opposition vaatimusta perustuslaissa taatun kokoontumisvapauden toteuttamisesta, yksi television pääkanavista haastatteli minua – venäläisestä isoäidistä!

Myös minut on vedetty mukaan informaatiosotaan. Sain 4.6. päivätyn kirjeen Sverdlovskin alueen oikeusasianaiselta Tatjana Merzlyakovalta. Merzlyakova oli kirjeessään hyvin huolissaan Suomesta käännytettävän venäläisen isoäidin Irina Antonovan tapauksesta.

Olemme tuttuja. Rouva Merzlyaova toimi federation oikeusasiamiehen Vladimir Lukinin pyynnöstä emäntänäni, kun vierailin joulukuussa Jekaterinburgissa vankilassa tapaamassa nuorta Aleksei Nikiforovia. Nikiforov on ensimmäinen, joka on Venäjällä tuomittu “ekstremismin vastaisen lain” nojalla vankeuteen. (Nikiforovin suurin rikos oli julistaa, ettei hän halua elää poliisivaltiossa.)

Merzlyakova kertoi kirjeessään vaikuttuneensa sitoutumisestani ihmisoikeuksiin. Tätä taustaa vasten hän toivoi minun tekevän kaikkeni Antonovan auttamiseksi. Merzlyakova myös huomautti, ettei muista yhtään tapausta, jossa Venäjältä olisi käännytetty vanhoja ja haavoittuvaisessa asemassa olevia ihmisiä, vaikka maassa on enemmän laittomia maahanmuuttajia kuin Suomessa.

Minun oli sikäli helppo vastata Merzlyakovalle, että kirjeen saapumispäivänä Helsingin Sanomissa oli julkaistu aiheesta mielipidekirjoitukseni. Kirjoitin, että nykyisen lain tulkinta on liian tiukka, kun epäinhimillisesti karkotetaan iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät pärjää ilman Suomessa asuvia lähiomaisiaan. Harkintaa on lisättävä ja koko lakia muutettava.

Käytin luonnollisesti hyväksi tilaisuuden ilmaista jatkuva huoleni ekstremismilain nojalla mielipiteidensä takia langetetuista tuomioista ja pyysin häntä antamaan uutta tietoa vankilassa viruvien ihmisoikeusaktivistien tilanteesta. Lupaan olla käyttämättä näitä tietoja hyväkseni Suomen suurvalta-aseman pönkittämisessä.