Ministeri Lehtomäki on vastannut Heidi Hautalan kirjalliseen kysymykseen valosaasteesta. Vastauksen mukaan luvassa ei ole mitään muutoksia asiaan, vaan ministeri on tyytyväinen nykyisiin mahdollisuuksiin puuttua valosaasteeseen ympäristölupamenettelyssä.[:]

KK 330/2009 vp – Heidi Hautala /vihr ym.
Valosaasteen vähentäminen
Eduskunnan puhemiehelle
28.3.2009 järjestettiin onnistunut Earth Hour-kampanja, johon osallistui noin miljardi ihmistä. Sammuttamalla valot tunniksi osoitettiin ihmisten huoli ilmastonmuutoksesta. Muun muassa Helsingin tuomiokirkon ja Gizan pyramidien valot sammuivat. Jos kehitysmaat valaistaisiin länsimaiden tapaan, olisi maapallon kestokyky koetuksella. Energiankulutuksen noustessa päästöjä pääsisi yhä enemmän ilmakehään. Maailman valaistus tuotti arviolta 7 prosenttia vuoden 2004 maailman hiilidioksidipäästöistä.
Samalla kun maailman väestöstä noin kolmannes elää ilman sähkövaloa, tuhlataan valoa teollisuusmaissa, myös Suomessa. Kauppakeskusten, teiden ja toimistojen valot näkyvät avaruuteen asti.
Oikein käytettynä valo tuo turvallisuutta ja esteettisyyttä, mutta ei ole syytä valaista turhaan sellaisia paikkoja, joita ei käytetä. Turvallisuus ja keinovalon vähentäminen eivät siis ole ristiriidassa keskenään. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n mukaan valaistus, joka ei ole tarpeen viihtyisyyden tai turvallisuuden kannalta ja suuntautuu tai heijastuu horisontin yläpuolelle tai on tarpeettoman voimakasta, on valosaastetta.

Energian tuhlauksen lisäksi öinen valosaaste sekoittaa eläinten ja ihmisten vuorokausirytmiä. Se saattaa sotkea melatoniinin (ns. pimeähormoni) tuotantoa ja eräiden viitteiden mukaan aiheuttaa jopa rintasyöpää. Esimerkiksi linnut eivät mielellään pesi valaistujen moottoriteiden lähellä. Närpiössä kasvihuoneiden valot häiritsevät minkkien lisääntymistä ja asukkaiden unta (HBL 11.4.2008). Valosaaste myös haittaa tähtitieteilijöitä ja luontoharrastajia. Pimeys kuuluu luontokokemukseen, mutta pimeät paikat ovat vähenemään päin. Hyvin harva eurooppalainen näkee pimeän taivaan.

Valosaastetta ja päästöjä vähentäisi valaisimien nykyistä parempi energia- ja valotehokkuus sekä parempi valosuunnittelu. Valo tulee suunnata vain valaistavaan kohteeseen. Esimerkiksi Italian eri osavaltioissa on normeja, joiden mukaan katuvalot eivät saa valaista lainkaan vaakatasoon tai siitä ylöspäin. Ympäristölainsäädännöllä ja ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan ehkäistä haittoja nykyistä enemmän. Tarvitaan myös tutkimusta valon vaikutuksesta biologisiin organismeihin ja ilmastoon, jonka jälkeen voidaan luoda yleiset ohjeet valosaasteen kanssa toimimiselle.

Nykyisin yleisiä säännöksiä valosaasteen ehkäisemiseksi ei ole. Asia voidaan pelkästään ottaa huomioon ja se saattaa tulla esiin lupamenettelyssä. Ympäristösuojelulainsäädännön mukaan valosaasteeseen voidaan puuttua, jos se aiheuttaa yksilöitävissä olevaa haittaa. Valosaaste on sisällytetty pilaantumisen käsitteeseen, mutta valosaasteen kohdalla ei määritellä, minkä tasoinen pilaantuminen on sallittua. Valosaasteeseen tulisi olla mahdollista puuttua kunnallisilla ympäristönsuojelumääräyksillä, kaavoituksella ja ympäristölupiin liitetyillä määräyksillä.
Suomen nykyinen lainsäädäntö ja määräykset eivät siis rajoita tarpeeksi tehokkaasti valosaasteen muodostumista. Euroopassa on tehty toimia valosaasteen ehkäisemiseksi muun muassa Tshekissä, Kataloniassa ja Italiassa. EU poistaa markkinoilta sähköä tuhlaavat hehkulamput portaittain vuoteen 2012 mennessä, mikä osaltaan vähentää valaistukseen kuluvaa energiaa, mutta ei vähennä valosaasteen aiheuttamia haittoja. Suomen on tärkeää puuttua nykyistä tehokkaammin valosaasteongelmaan.

Vuonna 2003 ympäristöministeri Enestam vastasi kirjallisiin kysymyksiin (KK 384/2003 vp ja KK 613/2003 vp), ettei lakimuutoksia aiheesta olisi tulossa. Hänen mukaansa tullaan kiinnittämään huomiota siihen, että sekä valo että sen aiheuttamat haitat otettaisiin ympäristölupapäätöksiä ratkaistaessa nykyistä enemmän huomioon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä valosaasteen vähentämiseksi,  millä tavoin valo ja sen aiheuttamat haitat on otettu ympäristölupapäätöksiä ratkaistaessa aiempaa enemmän huomioon ja  aikooko hallitus muuttaa lainsäädäntöä tai asettaa tiukempia määräyksiä, kuten esimerkiksi normeja valaistuksen suuntaamiseksi vain valaistavaan kohteeseen?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2009
Heidi Hautala /vihr
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Erkki Pulliainen /vihr
Pia Viitanen /sd
Pentti Tiusanen /vas

***

Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Heidi Hautalan /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 330/2009 vp:
Mitä hallitus aikoo tehdä valosaasteen vähentämiseksi,
millä tavoin valo ja sen aiheuttamat haitat on otettu ympäristölupapäätöksiä ratkaistaessa aiempaa enemmän huomioon ja aikooko hallitus muuttaa lainsäädäntöä tai asettaa tiukempia määräyksiä, kuten esimerkiksi normeja valaistuksen suuntaamiseksi vain valaistavaan kohteeseen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Valo sisällytetään ympäristönsuojelulaissa pilaantumisen käsitteeseen. Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa tiettyjä haitallisia seurauksia. Pilaantumisen määritelmä ei sellaisenaan ratkaise sitä, minkä tasoinen pilaantuminen on sallittua, eikä siis ole tulkittavissa yleiseksi kielloksi aiheuttaa pilaantumista. Eri päästöjen yhteisvaikutus on otettava huomioon pilaamisen sallittavuutta arvioitaessa. Pilaantumisen aiheuttamisen sallittavuus ratkaistaan lupamenettelyssä, asetuksilla tai yleisin määräyksin.

Voimassa oleva ympäristönsuojelulainsäädäntö antaa mahdollisuuksia puuttua valon aiheuttamiin haittoihin silloin, kun valohaitta aiheutuu tietystä päästölähteestä. Ympäristöluvassa lähtökohtana valon haittavaikutuksiin puuttumiselle on, että valosta tulee aiheutua jollekin yksilöitävissä olevaa haittaa. Terveyshaittaa ei mistään pilaavasta toiminnasta kuitenkaan saa aiheutua.

Valo voidaan ottaa huomioon ympäristönsuojelulain mukaisessa päätöksenteossa erityisesti lupamenettelyssä. Käytännössä asia saattaa tulla esiin ympäristöluvanvaraisen toiminnan lupakäsittelyssä osana muuta ympäristösääntelyä. Tyypillisimmin valoon liittyviä määräyksiä esiintyy raviratojen, satamien ja kasvihuoneiden ympäristöluvituksen yhteydessä. Lupamääräyksillä voidaan vaikuttaa tuolloin muun muassa valaistuksen suuntaukseen ja määrään. Lupamääräyksin on pyritty vähentämään valosta aiheutuvia haittoja myös toiminnan aikarajoituksin. Mitään yksin valoon liittyvää raja-arvoa tai yksittäistä normia ei kuitenkaan ole olemassa, vaan ympäristölupaharkinta perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Yleisiä säännöksiä haitallisen valaisemisen ehkäisemiseksi ei lainsäädännössä tällä hetkellä ole. Valon aiheuttamat haitat ovat ympäristölupakäytännössä ja muutoksenhaussa nousseet toistaiseksi vain harvoin esille.

Keskeisessä asemassa valohaittojen ehkäisyssä ovat kunnat, jotka voivat yksittäistapauksia koskevien ympäristölupapäätösten ohella ehkäistä valohaittaa ympäristönsuojelumääräyksin ja kaavoituksen keinoin.
Suomen nykyinen lainsäädäntö ja määräykset ovat hallituksen näkemyksen mukaan edelleen riittävät valohaittojen ehkäisemiseen. Säännökset ovat tarvittaessa sovellettavissa myös valohaittojen nykyistä tehokkaampaan hallintaan. Ympäristöhallinnon neuvottelupäivillä on perinteisesti pohdittu ajankohtaisia ympäristönsuojelukysymyksiä. Myös valohaittojen osalta tällainen keskustelu on tarpeellinen.

Valon haittoihin ja niiden ehkäisyyn liittyen ei ole tällä hetkellä valmisteilla lakimuutoksia. Ympäristöministeriö ei ole myöskään suunnitellut asiaan liittyvien tutkimushankkeiden aloittamista tai tukemista. Alueellisissa ympäristökeskuksista ja ympäristölupavirastoista saatujen tietojen mukaan valohaittojen torjuntaa ei ympäristöluvituksessa ole koettu vaikeaksi. Hallituksen tietoon ei ole saatettu, että valohaittojen käsittelyssä ympäristölupapäätöksissä esiintyisi tulkinnallisia vaikeuksia tai valtakunnallista epäyhtenäisyyttä.

Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2009
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki