Kokoomuksen nuorten liiton nuorten puheenjohtaja Wille Rydman esitti tiistaina Helsingin Sanomissa, että Suomen maahanmuuttopolitiikassa monikulttuurisuuden korostaminen on väärin ja että kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta tulisi luopua.[:]Rydman sanoo, että sääntöjen ja lakien tulee olla samoja kaikille. Ei monikulttuurisuus tarkoita sitä, että lakia tai ihmisoikeuksia ei tarvitse seurata. Monikulttuurisuus merkitsee erilaisten elämäntapojen kunnioittamista.
Kiintiöpakolaisilla on jo YK:n (pakolaisjärjestö UNHCR:n) myöntämä pakolaisasema, mikä tarkoittaa sitä, että he todella tarvitsevat apua. Rydmanin mukaan lähtökohtana pitää olla avun tarve, mistä olen samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärrä, miten kiintiöt sotisivat tätä vastaan. Miksi halutaan hyökätä juuri niitä ihmisiä vastaan, jotka ovat erittäin haavoittuvassa asemassa?
Kaiken lisäksi vain pieni osa Suomen maahanmuuttajista on turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Vuonna 2009 oleskeluluvan sai työn, opintojen, avioitumisen tai muiden perhesiteiden perusteella 15 217 henkilöä. Suomen pakolaiskiintiö on 750 pakolaista vuodessa, mutta täyttä kiintiötä ei ole vastaanotettu vuosiin.
Koko keskustelu näyttäytyy erikoisena Brysselistä katsottuna. Suomalaisten on tietysti pidettävä kiinni kansainvälisistä sitoumuksista. Olemme allekirjoittaneet YK:n pakolaissopimuksen, joten meillä on velvollisuus auttaa niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. Perustuslain mukaan perusihmisoikeudet kuuluvat Suomessa myös ulkomaalaisille. Kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Meitä sitovat myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja EU:n turvapaikkadirektiivit.
Suomi myös kuuluu maailman rikkaimpien maiden joukkoon, eikä meiltä juuri tarvitse lähteä pakoon. Mutta on meiltäkin aiemmin lähdetty pakolaisiksi. Miten tähän suhtautuvat “kiintiökritiikot”?
Rydman myös toteaa, ettei hän halua syyttää maahanmuuttajia, vaan systeemiä, mutta eikö hänen kritiikkiinsä sisälle ole leivottu, että jo saapuneet kiintiöpakolaiset eivät ole olleet avun tarpeessa?
Lisää vettä myllyyn on lisännyt ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen torjumalla Rydmanin ehdotuksen, mutta ehdottamalla kiintiön pienentämistä ja “huolellista harkintaa kiintiöpakolaisten valinnassa”.
Väyrysen puheet Suomen pakolaiskiintiön alhaisuudesta on nähdäkseni epäonnistunutta keskustelutyyliä. Miten tämä istuu kehitysministerin suuhun? Emme voi pestä käsiämme maailman ongelmilta pelkästään auttamalla ihmisiä paikan päällä, vaan hädässä oleville ihmisille pitää tarjota pikaisesti paikka, jossa olla turvassa. Ehkä Väyrysen ja Rydmanin pitäisi tutustua paremmin Suomessa oleviin pakolaisiin ja heidän taustoihinsa?
Jotta voisimme estää laittomaan maahanmuuttoon liittyvät surulliset ihmiskohtalot, olisi nimenomaan panostettava lailliseen maahanmuuttoon. Tämä ei missään nimessä tarkoita kiintiöpakolaisten vähentämistä, vaan maahanmuuton helpottamista ja todellista rahallista panostamista kotouttamiseen.
Suomessa korostetaan paljon työperäistä maahanmuuttoa, mikä on harhaanjohtava ajatus. Vaikka tarvitsemme työvoimaa, emme voi kohdella maahanmuuttajia pelkkänä työvoimana. Tämä virhe on tehty muualla liian monta kertaa.
Väyrynen toivoo, että Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikasta käytäisiin “ennakkoluuloton keskustelu”. Ennakkoluulottomuutta toivon minäkin.