Heidi Hautala /vihr: Arvoisa puhemies! Keskustelu EU:n rahoituskehyksestä on oiva tilaisuus keskustella todellakin unionin toiminnan tavoitteista ja sisällöistä, niin kuin ministeri Wideroos puheenvuorossaan hetki sitten sanoi. (Ed. Kankaanniemi: 3 minuuttia ei siihen riitä!) Luettelen nyt lyhyesti ne tavoitteet, joita vihreät haluavat Euroopan tasolla asettaa unionille ja joiden tulee myöskin näkyä seuraavassa budjettikehyksessä. [:]

Ensinnäkin on aivan selvää, että Euroopan unionia odottaa merkittävä tehtävä maailmanlaajuisen vakauden edistäjänä, ulkoisen toiminnan budjetti on merkittävä ja sille todellakin pitää varata resursseja. Voimme vain kysyä, mikä kriisi kansainvälisesti koettaa seuraavaksi, kuinka unioni siihen vastaa; ei unioni voi jättää siihen vastaamatta. Globalisaation hallinta sinällään on unionin ehkä tärkein tehtävä, kun ajatellaan sen velvollisuuksia kansalaisiaan kohtaan. Sillä se voi lunastaa olemassaolonsa oikeutuksen, eikä millään abstrakteilla symboleilla.

On hyvä asia, että unionin kehitysrahasto vihdoin tullaan nähtävästi integroimaan budjettiin. Se tarjoaa myös mahdollisuuden valvoa sitä, minkälaista unionin kehitysyhteistyö ja globaali vastuu, ed. Kankaanniemi, konkreettisesti on. Uusi naapuruusaloite on erittäin tärkeä ja totta kai myös Suomelle. Pohjoinen ulottuvuus tulee saamaan merkittävän tehtävän samalla, kun meidän pohjoisten jäsenmaiden ihmisten kannattaa suhtautua erittäin myötätuntoisesti ja vakavasti siihen, että myöskin Välimeren alueella harjoitetaan naapuriyhteistyötä, ja toki myös etelän ja pohjoisen välille asettuvalla vyöhykkeellä uusien naapurien – Ukrainan, Moldovan, Valko-Venäjän – kanssa.

Sitten unionin sisäisessä toiminnassa on korostettava ekologista modernisointia. Lissabonin strategia on valitettavasti jäänyt aivan liikaa jauhamaan paikalleen teollisuuden ja talouden hyvin vanhakantaisesti ymmärrettyä kilpailukykyä. Meidän on ymmärrettävä se, että Eurooppa ei voi kilpailla maailmassa sillä, että sosiaalista suojelua alennetaan, ympäristönsuojelua heikennetään. Meidän täytyy pystyä integroimaan kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta: taloudellinen sosiaalinen ja ekologinen. Siihen me tarvitsemme budjetin ohella myös uusia välineitä. Uusien EU-säädösten vaikutusarviointi on sellainen, jonka täytyy kehittyä niin, että se todella näkee nämä eri ulottuvuudet samaan aikaan.

Maaseudun kehittäminen, mainitsen sen vielä lopuksi; sitä ei ole komissio riittävästi painottanut, ja tämähän on myös eduskunnan kanta. Meidän tulee varautua siihen, että maatalouden tukemisessa esimerkiksi vientitukia tullaan kansainvälisesti katsomaan yhä karsaammin. Käsite ‘eurooppalainen lehmä’ on viime aikoina tullut keskusteluun, me emme voi jatkaa vientitukien maksamista samaan malliin kuin ennen. Maaseudun kehittäminen tulee sitten sellaiseksi välineeksi, johon voidaan budjettivaroja myös enemmän suunnata.