///www.trombit.net

Poliitikotkin ovat joskus olleet aivan tavallisia kysymyksiin suoraan vastaavia, vallattoman vallattomia ihmisiä. Silti moni, vallan makuun päästessään, ei saakaan koskaan kyllikseen.[:]

“En suostu myöntämään, että olisin kiinnostunut vallasta vallan takia. Mutta totta kai koen, että valtaa käytän”, sanoo Heidi Hautala – kahdeksan vuotta Euroopan parlamentissa istunut, siellä esityksiä läpi saanut, Haagin tuomioistuimeen saakka yltänyt ja Brysselissä verkostoitunut. Kyllä, valtaa varmasti on.

“Mutta myös vaikutusvaltaa on monenlaista”, Hautala korostaa. Niinpä hän mielellään kierteleekin keskustelemassa opiskelijoiden, jopa lasten kanssa.

“Kollega sanoi aloittavansa lapsille vaikeista asioista kertomisen painamalla pingviinin pöytään ja toteamalla, että mitäs pitäisi tehdä, kun tältä pingviiniltä on jäätiköt tuhoutumassa.”

Niin se taitaa olla. Kyllä on poliitikon monet keinot keksittävä, jotta sanoma menisi perille.

Pienen ihmisen suuri vastustus

Heidi Hautala jaksaa vieläkin vahvasti uskoa yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksiin. Reilun kaupan tuotteita hän ylistää kuin veljekset Venlaa, ja keksii monenlaisia tempauksia, joilla ei ole mitään tekemistä poliitikkona olemisen kanssa.

“Aikoinaan tulivat italialaiset viinit tutuiksi, kun Jacques Chirac aikaanpani ydinkokeita. Mutta boikotin takia jäi osa niistä tekemättä.”

Toisenlaista tuskaa saa Hautala kokea aina kun astuu Stockmannille. “Minun mielestäni on väärin, että Herkusta ostaville annetaan ilmaisia parkkilippuja. Ja jos annetaan, niin silloin pitäisi antaa HKL:n kertalippuja toisille. Ei ihmisiä saa sillä tavalla erotella. On kauan pitänyt kirjoittaa johdolle tai lehteen, ja sen voisi jokainen kansalainen tehdä.” Toki, mutta olisikohan painoarvo sama, jos signeeraus olisi Matti Meikäläisen. Tuskinpa.

Gandhin jalanjälkiä seuraten

Vaikka Hautala puolustaa erilaisia kansalaisjärjestöjä, ei hän missään tapauksessa hyväksy turkistarhaiskuja. Mahatma Gandhia lainaten hän korostaa keinojen merkitystä päämäärän ohella: “Jos keinot eivät kestä päivänvaloa, täytyy jotakin olla pielessä.”

Harvempi kettutyttö tosiaan on meuhkannut kunniakkaasta suorituksestaan julkisesti, maan alla sen sijaan ehkä vieläkin raivoisammin. “Väkivallaton vastarinta pitää sisällään ajatuksen, että omia asioita voi puolustaa. Ei kukaan voi päättää olevansa oikeassa, ratkaisuja on usein monia.”

Hautalan mielestä kettutytöt ovat kuljettaneet ongelmanratkaisua yhä kauemmaksi. “Tietyt keinot aiheuttavat vastarintaa.” Nyt hänen mielestään olisi vielä vaikeampi pyrkiä tarhauksen kieltävään lakiin.

Ympäristöasiat mukaan politiikkaan

Mutta jos yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin kohdallaan ja kansalaisjärjestöt tekevät hienoa hommaa, niin miksi ihmeessä Hautala kuluttaa tuolinpäällisiä Arkadianmäellä. “Hyvä kysymys, ehkä toisessa tilanteessa olisin voinut lähteä toisiin hommiin.” Kuvitelkaa kansanedustaja Hautala kaivamassa kaivoa Etiopiassa. “Mutta se mitä 70-luvulla kutsuttiin politiikaksi ei sisältänyt tärkeitä ympäristöasioita, ja me haluttiin politiikkaan uusia vaihtoehtoja äänestäjille. Ehkä se veti väkisin mukaan muuttamaan poliittisia linjauksia.”

Tarvittiinhan niitä toisinajattelijoita kipeästi. Nytkin Kioton sopimus on täysin riittämätön pelastamaan savupilven sisällä puhkuvat puustomme. Hautala kuvaa kuinka villeitäläsukupolven kanssa voi jo keskustella ympäristöasioista järkevästi, vaikkeivät ne kokoomuslaiset niin kiinnostuneita olekaan. Toista on vanhemman sukupolven kanssa, joiden näkökulmasta vihreät haluavat ihmiset savimajoihin nakertamaan porkkanaa. Turhautumisen muutosten hitauteen ymmärtää.

“Mutta älkää jättäkö asioita meidän harteille, vallatonkin ihminen voi vain kansalaisoikeuksiaan käyttämällä pyrkiä vaikuttamaan moneen asiaan.”

Merit Hietanen