EU:n veronmaksajien varoja valuu vuolaasti kankkulan kaivoon, viime vuonnakin viiden prosentin edestä. Tämä käy ilmi maanantaina julkistetusta bestselleristä, unionin tilintarkastajien tuomioistuimen vuosikertomuksesta. Budjettikomissaari Liikanen sanoi, että suuri osa ongelmista johtuu jäsenmaiden leväperäisyydestä. Ei kuitenkaan aivan kaikki. Siksi Euroopan parlamentissa haudotaan jopa sitä, että komissiolle ei myönnetä joulukuussa tili- ja vastuuvapautta. [:] Epäselvyyksiä on ollut muun muassa Välimeren alueen avustuskohteissa ja humanitaarisen avun perillemenossa. Toistaiseksi suurimmaksi rahoitusskandaaliksi on kuitenkin mainittu komission toiminta Itä-Euroopan ydinturvallisuuden edistämiseksi. Tilintarkastustuomioistuin julkisti maanantaina myös sitä koskevan erityiskertomuksen. Suomalaista, joka elää aivan Kuolan ja Sosnovyi Borin ydinvoimaloiden naapurina kylmää se, miten järjestelmällisesti komissio on tuhlannut viisi miljardia markkaa vuodesta 1990. Raportti on varsin ankara, eikä se myöskään oleellisesti poikkea viime viikolla julkisuuteen vuotaneista alustavista arvioista. Kohotin jo silloin kulmakarvojani, kun kuulin komission korkean vikamiehen, projekteista paljolti vastaavan suomalaisen Timo Summan radiohaastattelun Suomessa. Hänestä kysymys oli väärinkäsityksistä, jotka tilintarkastustuomioistuin kyllä oikaisisi lopullisessa raportissaan. Näin ei todellakaan tapahtunut. Komissiota arvostellaan strategian puutteesta. Syyte on vakava, koska sille on uskottu erittäin merkittävä vastuu myös kansainvälisten järjestöjen ydinturvatuen yhteensovittamisesta. Vaarallisimmat ydinvoimalat toimivat edelleen, vaikka kaikki voitava olisi pitänyt tehdä niiden sulkemiseksi. Rivien välistä voi lukea, että tärkeintä on ollut antaa EU:n omalle ydinvoimateollisuudelle mahdollisuus talvehtia idässä aikana, jolloin ydinvoima on lännessä kaikkea muuta kuin suosittua. KIE-maiden, Venäjän ja Ukrainan projektit ovat antaneet saksalaiselle Siemensille, ranskalaiselle EDF:lle, brittiläiselle BNFL:lle sekä suomalaiselle IVO/TVO:lle mukavan tilaisuuden saada omaa osaamistaan ja laitteitaan kaupaksi sekä ylläpitää organisaatiotaan.
Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että projektien toimeenpano ja laskujen maksatus on laahannut pahasti jäljessä. Tästä on pääteltävissä, että vain todella suurilla firmoilla on ollut aikaa odotella rahojaan. Ydinturvallisuusprojektien parissa toimivilta henkilöiltä olen kuullut paljon muutakin. Samaan aikaan kun komissio on todennut joitakin projekteja päättyneiksi, niihin hankittu laitteisto on seisonut Venäjän tullissa. Toisaalta, Etelä-Venäjällä uhkaavat suuret kivennäisvesivarat tuhoutua odoteltaessa, että viivyttely uraanikaivosjätteiden siivoamiseksi päättyy. Komissio on nähtävästi sulkenut korvansa todellisuudesta kumpuavilta viesteiltä. Niinpä siltä on jäänyt huomaamatta sellainen pieni häiriötekijä, että Venäjän ydinvoimaloissa ei juurikaan makseta palkkoja. Läntiset konsultit ovat kyllä saaneet ylihinnoiteltuja palkkioita palveluksistaan. Jonkin riippumattoman tahon pitää arvioida ydinturvaohjelmien sisältö nyt, kun tilintarkastustuomioistuin on laittanut poikki ja pinoon sen organisaation ja varainkäytön ongelmat. Tiettävästi on olemassa valtava tietokanta, joka koostuu yli kahdestatuhannesta paikan päällä laaditusta tarkastusraportista. Julkisuuteen vain! Vastaanottajamaille pitäisi tarjota massiivista tukea energiansäästöön ja turvallisempiin vaihtoehtoihin kuten maakaasukombivoimaloihin. Kuolan ja Sosnovyi Borin kaltaiset laitokset on yksinkertaisesti suljettava. Ei voida hyväksyä sitä, että IVO ja TVO ovat mukana pitkittämässä laitoksen käyttöikää pikkunäpertelyllään. Komissaari Liikanen vähätteli kritiikkiä tiistaina Strasbourgissa sanoen, että koko kunnostusurakkaan tarvittaisiin itse asiassa kymmeniä kertoja enemmän rahaa, jos haluttaisiin tuloksia. Luoja varjelkoon!
Turun Sanomien kolumni 17.11.1998
