Vahvoja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, kirjoittavat Carl Haglund, Heidi Hautala, Alexander Stubb Suomen Kuvalehdessä.[:]
Euro on keskeinen osa Euroopan unionia, joka perustuu meille tärkeisiin arvoihin – ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon. EU on pohjimmiltaan rauhanprojekti. Unionilla on ollut merkittävä rooli globaalien kysymysten ratkaisijana esimerkiksi ilmastopolitiikassa, kansainvälisessä oikeudessa ja kehityskysymyksissä. EU on myös Suomen ulkosuhteiden tärkein vaikutuskanava. EU:n suunnannäyttäjän rooli korostuu entisestään. Monimuotoinen yhteiskunta on etumme, ei kansallinen käpertyminen sisäänpäin.
Kun Suomi aikanaan liittyi Euroopan unioniin, päätös oli myös turvallisuuspoliittinen. Varsinkin vanhemmat ikäluokat halusivat varmistaa, ettei enää jäätäisi yksin. Nyt talouskriisin aikana Suomelta odotetaan solidaarisuutta, ja olemme sitä myös tarkkaan harkiten ja voimavarojemme puitteissa osoittaneet.
Euro on nyt vakavissa vaikeuksissa, ja nykytila on kestämätön. Euroalueen kriisin syyt voi jakaa useaan osaan: avokätinen luototus, valtioiden ylivelkaantuminen, heikko kilpailukyky ja huono hallinto. Nyt on puututtava näiden ongelmien perimmäisiin syihin. Euron puolustamiseksi on oltava valmis tekemään tarvittavat korjaustoimet. Samalla on varmistettava, että niille on kansalaisten hyväksyntä ja luottamus.
Syksyllä on määrä käsitellä talous- ja rahaliiton syventämistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuyn johtaman valmistelutyön pohjalta. Näyttää selvältä, että euron rakenteellisiin ongelmiin puuttuminen edellyttää talous- ja rahaliiton syventämistä. Esitetty ratkaisupaketti koostuu kolmesta keskeisestä osiosta.
Ensinnäkin pankkiunionin tarkoitus on vakauttaa pankkisektoria ja palauttaa luottamus euroon. Tavoitteena on katkaista pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys sekä hoitaa mahdolliset syntyvät pankkiongelmat vastikkeellisesti ja veronmaksajia mahdollisimman vähän rasittavalla tavalla. Euroopan keskuspankille kaavaillaan kasvavaa roolia eurokriisin hoidossa. Samalla siltä on odotettava lisää avoimuutta ja tilivelvollisuutta toiminnastaan.
Toiseksi tarvitaan finanssi- ja talousunionin syventämistä, koska taustalla on keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen euroalueella. Tavoitteena on taata kestävä budjettipolitiikka niin kansallisella kuin EU:nkin tasolla. Monia uudistuksia esimerkiksi tiukemman budjettikurin ja valvonnan tehostamiseksi on jo pantu toimeen, ja lisää uudistuksia on vireillä. Niiden toimeenpano ja kokemusten kerääminen on nyt ensisijaista. Kaikkinainen yhteisvastuullisuuden lisääminen edellyttää vahvoja yhdessä sovittuja pelisääntöjä, jotka torjuvat moraalikadon riskiä.
Koko EU:n keinovalikoimaa on käytettävä hyväksi Euroopan talouden vahvistamisessa. Talouspoliittista koordinaatiota, kuten yhteistä veropolitiikkaa, ja EU:n varainkäyttöä tulee tehostaa. Varoja on suunnattava esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian toimeenpanoon eli työllisyyteen, tutkimukseen, innovaatioihin, koulutukseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä ilmasto- ja energiakysymysten ratkaisemiseen. Myös sisämarkkinoiden vahvistaminen on olennaista kilpailukyvylle.
Kolmanneksi unionia on mahdotonta syventää, jollei sillä ole kansalaisten luottamusta. Esimerkiksi parlamentarismia pitää vahvistaa niin kansallisella kuin EU:nkin tasolla. On syytä pohtia, miten pitkälle EU:n integraatiota voi viedä ilman muutoksia perussopimuksiin. Jos osoittautuu, että perussopimusta on uudistettava, hyvä tapa tähän voi olla konventti. Siinä päätöksentekoon voisivat osallistua kansalliset parlamentit, EU-parlamentti ja kansalaiset.
Euroopan unioni on ihmisten unioni, ja sen on säilyttävä meille kaikille merkityksellisenä, demokraattisena ja ymmärrettävänä. Euroalueen vahvistaminen on yksi tapa lisätä Euroopan unionin hyväksyttävyyttä.
KIRJOITTAJAT
Carl Haglund, Heidi Hautala, Alexander Stubb Kirjoittajat ovat entisiä europarlamentaarikkoja ja nykyisiä valtioneuvoston jäseniä.
(Julkaistu Suomen Kuvalehdessä 12.10.2012.)
