///Turun Sanomat
Silmiinpistävän monia isoja hankkeita ajetaan Suomessa läpi heinäkuun alussa alkavaan EU-puheenjohtajakauteen vedoten. Kuolleeksi julistettu perustuslaki on syytä hyväksyä, koska se antaa puheenjohtajakaudelle potkua. Itse en kannata ratifiointia, koska en ole nähnyt syytä luopua kansanäänestysvaatimuksestani.[:]
Voin ymmärtää, Brysseliin halutaan lähettää “myönteinen signaali”, mutta vetoaminen tulevan puheenjohtajamaan velvollisuuksiin johtaa kestämättömään tilanteeseen.
Eniten tulevalla puheenjohtajuudella ratsastaa sisäministeri Kari Rajamäki. Hänen hankkeensa vaativat muutenkin valppautta eduskunnalta sekä lisäksi laajaa kansalaiskeskustelua. Kansalaisvapaudet ovat pieni hinta, joka on maksettava, kun ministerin johtotähtenä on kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunta.
Sosialidemokraattinen ministerimme sopisi aivan yhtä hyvin Itävallan äärioikeistolaiseen vapauspuolueeseen tai kotoisemmin perussuomalaisiin. Kumma kyllä hän saa hankkeilleen hallituksen yksimielisen tuen, vaikka mukana on myös humaania ulkomaalaispolitiikkaa ja ihmisoikeuksia puolustava Rkp.
Seitsemän maata on päättänyt yhdistää voimansa niin sanotun Prümin sopimuksella. Ollakseen hyvä eurooppalainen maa Suomen on liityttävä tähän kerhoon, joka haluaa vauhdittaa kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa unionissa. Sopimus antaa sopijamaiden poliiseille oikeuden liikkua toistensa rajojen yli Saksasta Itävaltaan tai Espanjasta Ranskaan ja viranomaisille pääsyn toistensa tietokantoihin. Seitsikon maat ovat kaikki keskenään rajanaapureita, missä onkin tietty logiikka. Suomi on niistä 2000 kilometrin päässä.
Eduskunnan lakivaliokunta huomautti hallitukselle, että tähän asti Suomi on aina korostanut unionin kehittämistä kokonaisuutena ja vierastanut tällaisia erillisiä klubeja. Suomi antaa nyt todella oudon näytteen omasta logiikastaan, mutta ilmeisesti juuri puheenjohtajakausi on aiheuttanut tämänkin häränpyllyn.
Suomen on nyt myös taivuttava hyväksymään EU:n turvapaikkamääräyksiin omien periaatteidensa vastainen lista pakolaisille lähtökohtaisesti turvallisista lähtömaista. Hallituksen mukaan “Suomen kannan määräävänä tekijänä on kuitenkin Suomen tuleva puheenjohtajakausi”.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka Suomen painottama jokaisen turvapaikanhakijan oikeus hakemuksensa yksilölliseen käsittelyyn sovitetaan yhteen sen kanssa, että ao. maassa ei kukaan voi tarvita kansainvälistä suojelua. Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutunee käytännössä kertomaan, kuinka kakku samalla syödään ja säästetään.
Mitä kaikkea ehtisimmekään kuulla puheenjohtajakauden vaativan, jos se ei olisi ohi seitsemän kuukauden kuluttua!
Toisenlaisen esimerkin puheenjohtajuuden väärinkäytöstä näin alkuviikosta käydessäni nyt nuijaa heiluttavassa Itävallassa, jossa unionin parlamenttien edustajat kokoontuivat. Itävallan oikeistohallitus on kytkenyt puheenjohtajuutensa vahvasti syksyn parlamenttivaaleihin. Liittokansleri haluaa todistaa, kuinka vahvasti se puolustaa itävaltalaisia Brysseliä vastaan. Tämän se tekee hehkuttamalla niin sanottua läheisyysperiaatetta.
Jokainenhan on kuullut, että periaatteen nojalla EU ei saisi sekaantua asioihin, jotka ovat fiksummin hoidettavissa lähempänä ihmisiä. Läheisyysperiaatetta käytetään väärin tarpeellisenkin EU-säätelyn purkamiseen. Vakuutuin lopullisesti siitä, että tuosta surullisenkuuluisasta periaatteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kun puheenjohtajamaa vieläpä valjastaa muutkin EU-maat omiin tarkoitusperiinsä.
On toki hienoa, että kiertävä puheenjohtajuus tuo unionia lähemmäksi ihmisiä, kun EU tulee kylään. Elämä EU:ssa olisi kuitenkin varmasti helpompaa, jos puheenjohtajamaat suhtautuisivat tehtäväänsä hiukan tasapainoisemmin.
