Radikalisoituminen ja ebolan kaltaiset terveyskatastrofit ovat globaaleja ongelmia, jotka koskettavat myös meitä. Näiden torjuminen edellyttää puuttumista perussyihin, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, niiden syntysijoilla. Liberiassa oli ennen ebolaa vain reilu 50 lääkäriä 4,3 miljoonaa ihmistä kohden. Ei ihme, että tauti levisi.

Suurlähettiläs Kääriäisen kohukirjan väite, että kehitysapu ei olisi vähentänyt köyhyyttä, on harhaa. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt. Kehitysapu auttaa kaikkein köyhimpiä maita kohentamalla etenkin terveyttä ja koulutusta.

Vuoden 2008 jälkeiset tutkimukset todistavat, että avulla ja talouskasvulla on vahva yhteys.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen olisi lyhytnäköistä Suomen kannalta. Mitä vakaampia ja vauraampia Afrikan maat ovat, sitä turvallisempi on maailma ja sitä enemmän syntyy mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Siksi tulevan hallituksen kannattaa vahvistaa hyviä käytäntöjä.

Suomen kehitysyhteistyö tulee edelleen keskittää köyhimpiin ja hauraisiin valtioihin. Niissä kehitysyhteistyöllä on tärkeä rooli.

Toiseksi kehitysyhteistyötä on tehtävä pitkäjänteisemmin, yli hallituskausien. Nykyinen kehityspoliittinen ohjelma on laadittu parhaan kansainvälisen tiedon pohjalle eri toimijoita kuullen. Ulkoministeriön julkaisema Suomen kehityspolitiikan arvio antoi kiitosta siitä, että tuloksiin on tällä hallituskaudella satsattu. Tällä linjalla pitää jatkaa.

Kolmanneksi on tuettava kehitysmaiden kykyä lisätä omia voimavarojaan. On tärkeää, että Suomi jatkaa Afrikan omien verohallintojen kehittämistä Tansaniassa, Mosambikissa ja Sambiassa sekä kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Neljänneksi on vahvistettava kehitysmaiden yksityistä sektoria. Suotuisa liiketoimintaympäristö edellyttää tukea vastuunalaisen hallinnon ja oikeusvaltion rakentamiseen.

Päättyvällä hallituskaudella luovuttiin vihdoin yritysten korkotuesta, jonka kehitysvaikutukset on parikymmentä vuotta tiedetty heikoiksi. Korkotuen palauttamisesta huhutaan. Se olisi virhe. Yrityksille on syytä luoda lisää mahdollisuuksia osallistua kehitysyhteistyöhön, mutta kehityspoliittisin perustein.

Viidenneksi kaiken tuen pitää perustua kehitysmaiden demokraattiseen omistajuuteen. Ei riitä, että neuvotellaan maan hallituksen kanssa. Mukaan on saatava hallintoa vastuullistava kansalaisyhteiskunta. Olemme tukeneet epädemokraattisten valtioiden otteessa pyristeleviä järjestöjä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja parempaa elämää köyhimmille ihmisille. Pienellä rahalla saadaan paljon aikaan.

Tänä vuonna YK:ssa päätetään seuraavista kestävän kehityksen tavoitteista ja rahoituksesta. Suomen on sitouduttava auttamaan maailman köyhiä 0,7 prosentilla bruttokansantulosta. Tähän on käytettävä jatkossakin päästökauppatulot. Joukko EU-maita haluaa sitoumuksensa ehdoksi muiden avunantajien lupaukset. Ilmastopolitiikassa tämä asenne on jarruttanut kunnianhimoisen kansainvälisen sopimuksen syntyä.

Kehityspolitiikka on ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhä strategisempi ja vaativampi osa-alue. Kun seuraavan hallituksen salkkuja jaetaan, kannattaa pohtia, ehtiikö ulkoministeri edustaa Suomea kansainvälisillä foorumeilla ja tutustua toimintaan myös kentällä.

Julkaistu Suomen Kuvalehden Puheenvuorossa 27.3.2015