Keittelen parhaillaan 20 litran kurpitsakeittoa kesäkauden päättäjäisiin täällä Koillis-Saksassa. Pieni talo maalla lukuisine ystävineen on ollut osa elämääni jo kauan. Täydelläkuulla sää saattaa muuttua ja ihana intiaanikesä päättyä, kuten siellä Itämeren pohjoisrannallakin. Huomenna mennään viimeisen kerran uimaan ja sitten heitetään talviturkki niskaan.
Kuluneen viikon tunnussana on ollut ilmastonmuutos – muutoinkin kuin vaarallisen kauniin sääjakson päivittelynä. Olin puhumassa aiheesta Britannian suurlähetystössä, jossa tapasin myös saarivaltakunnan kansanedustajan, joka vastaa tulevan ilmastostrategian valmistelusta. Hän halusi keskustella kanssani ydinvoimasta. Maailmalla Suomella on maine järkevänä maana, ja EU:ssa poikkeuksen muodostava sitoutuminen lisäydinvoimaan herättää kiinnostusta ja ihmetystä. Kunnianarvoisa edustaja oli helpottunut kuullessaan, että vihreiden mielestä lisäydinvoima on edelleen askel väärään suuntaan ja on jo estänyt monta uudistusta nykyaikaisen energiapolitiikan alalla. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusasen kanssa saatoimme äskettäin todeta, että eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä edellyttämä energiansäästö, uusiutuvat energialähteet yms. ovat hallitukselta järjestään toteuttamatta.
Samana iltana olin illallispuhujana luonnontieteilijöiden tutkijakoulussa, aiheena jälleen ilmastonmuutos. Puhuin päätöksentekijöiden ja tutkijoiden välisen keskusteluyhteyden tärkeydestä. Kansainväliselle ilmastonmuutospaneelille (IPPC) ei ole vastaansanomista. Sen mukaan ilmasto todella lämpenee ihmisten toiminnan vaikutuksesta. Viime aikoina on vahvistunut kauhistuttava käsitys, että muutos on alkanut ruokkia itseään ja näin muuttunut hallitsemattomaksi. Nyt on aika ponnistella täysillä, jotta Kioton vapaamatkustajamaat kuten USA ja Australia saadaan mukaan ilmastotalkoisiin.
Jälkikeskusteluissa olimme yhtä mieltä siitä, että politiikka tunkeutuu usein liian aikaisessa vaiheessa tieteeseen. Erilaiset edunvalvojat vääristävät sen tuloksia omiin tarkoitusperiinsä. Päädyimme kannattamaan Britannian mallia, jossa hallituksella on ylin tieteellinen neuvonantaja, Mr. Bob May. Päätimme kutsua hänet ASAP Suomeen.
Loppuviikosta olin järkyttynyt Etelä-Venäjällä Kabardino-Balkariassa tehdyistä iskuista, joissa tsetseenikapinalliset ja paikalliset kumousvoimat hyökkäsivät turvallisuuskoneiston kimppuun. Taaskin kuoli siviilejä. Tällaisen voi vain tuomita.
Viime talvena näytti jo hetken siltä, että Putin oli suostumassa – ehkä EU:n avulla – neuvottelemaan eräiden kapinallisia edustavien tahojen kanssa rauhanomaisesta ratkaisusta. Näissä merkeissä olin mukana järjestämässä Helsingissä kansainvälistä konferenssia. Olimme hyvin toiveikkaita ja kulissien takana tuntui tapahtuvan. Kapinalliset julistivat yksipuolisen tulitauon. Kaikki muuttui kuitenkin 8. maaliskuuta, jolloin Tshetshenian viimeinen laillisilla vaaleilla valittu presidentti Aslan Mashadov surmattiin epäselvissä oloissa. Melko varmaa on, että Venäjä halusi likvidoida juuri sen hahmon, joka oli alkanut lännen silmissä saavuttaa luottamusta ainoana mahdollisena osapuolena rauhanomaisen ratkaisun aikaansaamisessa. On todella traagista, että Mashadovin likvidoimisen jälkeen väkivaltaiset voimat ovat selvästi vahvistuneet vastarintaliikkeessä. Venäjä kantaa vastuun siitä, että se ei ole pyrkinytkään löytämään ratkaisua vaan ainoastaan estämään sen, totesi ihmisoikeusjärjestö Memorialin edustaja Nalchikin torstaisin iskun jälkeen. – Myös EU saa syyttää itseään, että se vain leikitteli vakavalla asialla. Kaveeraaminen Putinin kanssa oli sittenkin palkitsevampaa.
Belgialainen Annemarie kristillisestä rauhanjärjestöstä viestitti minulle lauantaina Pietarista, jossa hän oli kouluttamassa ryhmää venäläisiä ja tshetsheenejä väkivallattomaan konfliktinratkaisuun: “Olemme järkyttyneitä tragediasta. Emme hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. Olemme kaikki vastuussa tällaisista tragedioista, mutta päävastuun kantaa Venäjän johto, joka ei ole kyennyt estämään niitä eikä suojelemaan ihmisiä. Pyydämme kaikkia pidättäytymään hätäisistä johtopäätöksistä ja tukemaan niitä ihmisiä, jotka haluavat rauhaa.”
Lopuksi vielä vastaus tekijänoikeuslaista tähän blogiini kommentoineille. Äänestin lopulta lain puolesta, kun olin yrittänyt suuressa valiokunnassa kaikkeni yksityisen kopioinnin mahdollistamiseksi kohtuullisella tavalla. En hyväksy asetelmaa “jos et ollut lain hylyn puolella olet meitä vastaan”. Olen nyt keskellä fasinoivaa kirjeenvaihtoa opetusministeriön kanssa ja aion vastedes keskittyä lain ongelmakohtien muuttamiseen mm. Ranskan ja Norjan esimerkkien mukaisesti. Suuri valiokunta haluaa myös, että Suomi ensi vuoden lopun EU-puheenjohtajakaudellaan nostaa kissan eli täysin vanhentuneen tekijänoikeuslainsäädännön pöydälle. – Ai niin, ministeri Karpela EI lopultakaan pystynyt esittämään sitä “erittäin tarkkaa tietoa mustaa valkoisella siitä mitä direktiivi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita”. Salaisia kansioita ei löytynyt eli ministeri siis puhui eduskunnalle vastoin parempaa tietoaan. Odotan anteeksipyyntöä.
Hmh, ilmeisesti bloginpidon taito edellyttää melko lyhyttä ja tiuhaa kirjoittelua. Kiitän opastuksesta! On myös ollut mukavaa saada hyviä ja haastavia reaktioita ensimmäiseen kirjoitukseeni. Lupaan palata piakkoin EU:n tulevaisuuteen ja hyvinvointipolitiikkaan. Luottakaa niinikään siihen, että presidentinvaalikeskustelu siirtyy vähitellen itse asioihin kampanjakahviloiden vaatimattomien valikoimien esittelyn sijaan.
