Neljä vuotta sitten Suomen vihreät kohahduttivat sisarpuolueitaan lähtemällä mukaan Paavo Lipposen sateenkaarihallitukseen. Saattoipa olla, että yllätimme itsemmekin pysymällä siellä koko kauden. Omituista kyllä, sisäiset ristiriidat jäivät pari vuotta sitten tapahtuneeseen puheenjohtajan vaihdokseen. [:] Eduskuntavaalien jälkeen on todistettu, että hallitusvastuuta jakamalla vihreiden kannatus voi myös vahvistua, vaikka tätä on suuresti eri puolilla epäilty. Luullakseni selitys on aika yksinkertainen. Jos kaiken maailman taivaanrannan maalarit pystyvät vakuuttamaan muutkin joistakin ideoistaan ja niitä ryhdytään jopa toteuttamaan, on kai aika muuttaa käsityksensä porukasta. Vihreiden mukanaolo Suomen, Ranskan, Saksan ja Italian hallituksissa on saanut aikaan silminnähtäviä kansainvälisiä muutoksia. Euroopan unionin pyrkimykset ekologisesti kestävään toimintaan ovat selvästi vauhdittuneet. Vihreiden sormet olivat pelissä myös silloin, kun pahamaineinen monenkeskinen investointisopimus (MAI) päätettiin viime syksynä toistaiseksi hyllyttää. Neuvotteluja ei voida jatkaa ainakaan ottamatta kansalaisten käsityksiä paremmin huomioon. Monet vihreiden ajamat asiat herättävät siis suuria tunteita. Ranskan suosittu vihreä ympäristöministeri Dominique Voynet on saanut uhkauksia metsästäjiltä, jotka pillastuivat hänen halustaan suojella uhanalaisia lintuja. Maanviljelijät raivostuivat äskettäin hänen puhuttuaan maatalouden ympäristöhaitoista ja laittoivat ministerin toimiston vihan vimmoissa säpäleiksi. Onneksi joukko ranskalaisia älykköjä tuomitsi iskun demokratian vastaisena ja myös ministerin naiseuden halveksintana.
Saksan punavihreän liittohallituksen vaikeuksista voi suuren osan sysätä demarien kaksijakoisuuden tiliin, joka tuli esiin erityisesti radikaalin punavihreän valtiovarainministerin ja puoluejohtajan, Oskar Lafontainen lähdettyä. Vihreät ovat vajaan 150 päivän hallitusvastuun jälkeen paniikissa, koska maailma ei tullutkaan valmiiksi. Ydinvoiman alasajoa ovat jarruttaneet paitsi teollisuus liittokanslerin tuella myös kansainväliset sopimukset. Vihreä ympäristöministeri olisi saattanut päästä alkuun neuvottelemalla sitkeämmin teollisuuden ja naapurimaiden kanssa järkevästä aikataulusta. En ole ainoa, jonka mielestä ministeri vaikeutti asiaansa käyttäytymällä kuin norsu posliinikaupassa. Suuri kansalaisuuslain uudistus, jolla miljoonat pysyvästi maahan muuttaneet ulkomaalaiset ja heidän lapsensa saatettaisiin täysivertaisiksi kansalaisiksi, vei hallitukselta jopa enemmistön liittoneuvostosta, kun konservatiivit käynnistivät pelottelukampanjan. Hallitus sai lopulta leivottua kansalaisuuslakiehdotuksesta kompromissin opposition kanssa, mutta on syytä huomata, että paraskin hallitus voi toteuttaa suuria yhteiskunnallisia uudistuksia vain kansalaisyhteiskunnan tuella. Sellaiseen ei kuitenkaan ole välineitä. Ilokseni olen pannut merkille, että Saksassa on alettu vaatia tämän karvaan opetuksen jälkeen kansanpäätösoikeuden eli päättävän kansanäänestyksen viemistä perustuslakiin. Se on usein paras tapa saada aikaan laaja ja asiallinen keskustelu.
Useissa ulkomaisissa lehdissä lainattiin hiljattain Pekka Haavistoa, joka kertoi vihreiden kongressissa Pariisissa kuukausi sitten, että Suomen vihreiden kokemuksen mukaan hallitusyhteistyössä on tavoitteisiin edettävä pienten askelten strategialla. Mitään ei saa aikaiseksi olemalla yksin oikeassa. Sitä paitsi vihreä ministeri toimii hyllyvällä pohjalla, jos edes oma väki ei pysy mukana. Saksan hallituskriisi teki näistä havainnoista erityisen kiinnostavia. Sanoissa on niinkin paljon perää, että Haavistosta tuli Suomen vihreiden hallitusstrategian menestyksen uhri. Mieheltä odotettiin ehkä räväkämpää politiikkaa, mutta tosiasiassa hän olisi ajanut sillä itsensä hallituksessa nurkkaan ja ehkä vihreät jopa ulos hallituksesta. Politiikan nuorallatanssi on alinomaista tasapainottelua kompromissien ja omasta linjasta kiinnipitämisen kesken. Koskaan ei voi olla varma, että on valinnut oikein. Siksi politiikkaa kai sanotaankin mahdollisen taidoksi, ellei jopa taiteeksi.
Turun Sanomat kolumni 26.03.1999
