///Globalisaatio ja hyvinvointipalvelut-tabloid

Yhden vaihtoehdon politiikkaa perustellaan usein sillä, että valta ei tosiasiassa ole tämän maan päättäjillä vaan Euroopan unionilla tai maailmanlaajuisilla markkinavoimilla. Moni kansalainen tuntee oikeutetusti voimattomuutta, onhan demokratian perusajatus jokaisen oikeus osallistua itseäään koskevaan päätöksentekoon.[:]

Tavoitteeksi ei käy sen vähäisempi kuin globaali demokratia. Maailmanparlamentin perustamista ajaa maailmalla jo nyt tukku ihmisiä. Kiehtovalta idealta puuttuu kuitenkin vielä toistaiseksi vahva toteuttaja.

Jotkut saattavat havahtua siihen tosiasiaan, että jos maailman jokaisella kansalaisella olisi ääni, kuuluisi puolet maailmanparlamentin paikoista intialaisille ja kiinalaisille. Tätä ei uskoisi, kun katsoo noita mainiota valkoisia miehiä rikkaiden maiden G8-huippukokouksessaan.

Maailma ei ole demokraattinen eikä oikeudenmukainen. Kohti globaalia demokratiaa kannattaakin luonnostella pienten askelten strategiaa.

Ensimmäiseksi asetan toivoni kansalaisten vaaleilla valittuihin edustajiin. Parlamenttien tulee ottaa hallituksensa valvontaan ulkopolitiikassa. Suomessa on kehittynyt muiden maiden hallituksia ihmetyttävä mutta myös kiinnostava käytäntö ottaa YK-kokousten kansallisiin valtuuskuntiin kansanedustajia ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Ajatusta kannattaa levittää, koska tällä tavalla parlamentit alkavat ottaa virkamiehiltä ja hallituksilta haltuunsa maailmanlaajuista päätöksentekoa.

Kansalaisjärjestöistä on tullut globaaliasioiden aktiivisia toimijoita. Suomessa eduskunta sai kuulla globalisaatiokriittisiltä järjestöiltä kauaskantoisesta MAI-sopimuksesta, jolla investointien vapauden nimissä oltiin tekemässä tyhjäksi melkoinen osa kansallisista säädöksistä. Kansalaisjärjestöjen verkostot myös valvovat tehokkaasti WTO:a ja muita elämästämme päättäviä tahoja. Kiitän järjestöjä silloinkin, kun ne antavat minulle risuja jostain äänestyspäätöksestäni.

Globalisaatio on saanut kansallisvaltiot liittymään yhteen ja luovuttamaan osan päätösvallastaan Euroopan unionin kaltaisille toimijoille. Vastaavia muodostelmia on syntymässä kaikille mantereille. Afrikan unioni on kopioinut toimielimensä EU:lta, muun muassa AU-komissaarit!

Globaalin demokratiavajeen yksi piirre on se, että kehitys, ympäristö, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat jatkuvasti alisteisia kauppa- ja talouspolitiikalle. YK:n vahvistaminen kansainvälisiin rahoitus- ja kauppajärjestöihin nähden on tärkeä tavoite. Ehkäpä YK:n yhteyteen jonain päivänä perustetaan toinen kamari, joka edustaa maailman parlamentteja.