Olin eilen Porvoossa vihreiden järjestämässä tilaisuudessa, jossa keskusteltiin ranskalaisen Areva-Cogema -ydinyhtiön kaivosvarauksista. Myrskylä, Askola ja Porvoo lepäävät uraanipitoisen kallion päällä, ja uraanin maailmanmarkkinahinnan noustessa saattaa olla, että uraaninlouhinta Itä-Uudellamaalla hyvinkin on kannattavaa. Vielä on monta vaihetta edessä ennen kuin niin pitkällä ollaan, mutta yli 200 etupäässä varausalueen asukasta oli tullut saamaan asiasta tietoa. On selvää, että vuoden 1965 kaivoslaki ei sovi tilanteeseen, jossa asukkaat ja kunnat haluavat pitää huonomaineisen teollisuuden loitolla ja käyttää maansa asumiseen, matkailuun ja muihin elinkeinoihin.

Ikävä kyllä kauppa- ja teollisuusministeriö ja kaivosyhtiö Cogema eivät olleet lähettäneet paikalle edustajiaan.KTM:n ylitarkastaja Krister Söderholm oli ihmetellyt tilaisuuden järjestäjille: “Presidenttiehdokas virheellisesti kertoi suorassa tv-lähetyksessä, että uraanikaivoksia on suunnitteilla Itä-Uudellemaalle. Seuraavana aamuna muutama yöunensa menettänyt rouva soitti taas minulle.” – Ylitarkastaja vaati tiukasti “pysymään totuudessa”. “Edellytän, että luette ja tarkistatte faktat”, hän vaati virkavastuulla.

Kun jatkoin kirjeenvaihtoa, ylitarkastaja Söderholm kyseli: “Onko Suomella moraalista oikeutta jo etukäteen torjua uraaninetsintä ja uraanin louhinta maassamme, kun kerran Suomen kansa, edustajiensa kautta, on päättänyt käyttää ydinenergiaa.” – “Kestävän kehityksen lopputulemana on KTM:n mukaan, että kaivostoimintaa mieluummin tapahtuu maissa, joissa on kunnon lainsäädäntöä, kuten Suomessa.”

No, näillä asenteilla KTM ajaa itsensä täystörmäykseen tuhansien itäuusmaalaisten kanssa. Siellä on syntymässä laajapohjainen kansalaisliike, joka ei niele näitä argumentteja. Aion paneutua kaivoslain epäkohtiin ja muutenkin tukea liikettä, jotta se voisi mahdollisimman paljon osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon.