Tänään keskusteltiin Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon perustamisesta parlamentin ulkoasianvaliokunnassa. [:]Hallinnon tarkoitus on luoda Euroopan unionille nykyistä selkeämpi ja yhtenäisempi rakenne suhteissa kolmansiin maihin. Korkea edustaja Ashton esitti 25.3. oman näkemyksensä siitä, miten hallinto tulisi rakentaa. Ulkoministerit taas päättivät oman, pitkälti Ashtonin esityksen mukaisen, kantansa viime viikolla. Nyt meneillään on kolmikantaneuvottelut Euroopan parlamentin kanssa, joten aihe on hyvin ajankohtainen.

Tämän päivän keskustelu ulkoasiainvaliokunnassa vahvisti sitä tunnelmaa, että parlamentin ja neuvoston välillä on vielä monta erimielisyyttä, joihin pitää löytyä ratkaisu. Neuvottelua vaativia asioita ovat muun muassa se, kuinka paljon valtaa parlamentilla on suhteessa uuteen hallintoon ja kuka edustaa korkeaa edustajaa, kun hän ei pääse itse paikalle kokouksiin.

Itse painotin ihmisoikeuksien asemaa hallinnossa valiokunnan keskustelussa. Keskustelun pohjana oli parlamentin esittelijöiden Elmar Brokin ja Guy Verhofstadtin paperi, jossa on muutosesityksiä neuvoston esitykseen. Tässä paperissa ei ole mielestäni esitetty tarpeeksi selkeää rakennetta ihmisoikeuksien edistämiseksi ulkopolitiikassa, vaikka esimerkiksi EU-edustustojen ja lähetystöjen ihmisoikeusvastuuhenkilöt on mainittu. Nämä henkilöt vastaanottaisivat tietoa ihmisoikeusloukkauksista, auttaisivat ihmisiä ja tiedottaisivat aiheesta. He vastaisivat myös EU:n ihmisoikeussuuntaviivojen toimeenpanon seurannasta.

Brokin ja Verhofstadtin paperissa on mainittu ihmisoikeuksien osasto, mutta nähdäkseni ihmisoikeuksille pitäisi ulkosuhdehallintoon perustaa voimakkaampi pääosasto, jolla olisi laajat tehtävät ja vastuut. Myöskään ihmisoikeuksien valtavirtaistaminen ei ole esillä tarpeeksi hyvin: kaikessa päätöksenteossa pitää ottaa huomioon vaikutukset ihmisoikeuksiin. Jotta tämä onnistuisi, tarvitsemme koko hallinnon ja delegaatioiden henkilöstölle koulutusta ihmisoikeuksista.

Kaiken lisäksi on harmillista, että missään, ei komission, neuvoston tai Brokin ja Verhofstadtin, esityksissä ei ole mainittu korkean edustajan henkilökohtaisen ihmisoikeusedustajan virkaa. Tällainen edustaja oli esimerkiksi edellisellä korkealla edustajalla Javier Solanalla ja mielestäni tätä tehtävää tulisi jatkaa ja enemminkin vahvistaa.