Turun Sanomien kolumni 14.04.1998 Nykyään ei voi matkustaa lentokoneella ulkomaille törmäämättä jo kentällä pelottavaan varoitukseen: 1.6.1999 kaikki voi olla toisin. Koneessa stuertti saattaa kärryjen kanssa ohi kolistellessaan muistuttaa “yhteisestä asiasta”. Mistä ihmeestä? Siitä, että verovapaan myynnin tulee voida jatkua EU:n sisärajoilla vielä ensi vuoden kesäkuun jälkeenkin. [:] Lento- ja laivayhtiöillä, tupakan, alkoholijuomien ja parfyymien tuottajilla sekä niiden verosta vapailla kauppiailla on ollut monta vuotta aikaa ratkaista ongelmat, joita EU:n vuonna 1991 tekemän päätöksen voimaan astuminen aiheuttaa. Nyt ne kuitenkin vaativat jatkoa. Silja line, Christian Dior ja muut voivat onnitella itseään siitä, että nyt viimeksi ne onnistuivat valjastamaan myös Euroopan parlamentin vaatimaan tutkimusta verovapaan myynnin lakkauttamisen seurauksista. Tutkimus on koodikieltä – todellisuudessa päätöstä halutaan vain välttää. Minun on sanottava, että en ollut parlamentista lainkaan ylpeä. Olin kuvitellut, että me tuemme yhteen mieheen ja naiseen ja johdonmukaisesti pyrkimyksiä yhdenmukaistaa unionin jäsenmaiden välillistä verotusta, koska vain siten hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaava verokato saadaan pysäytettyä. Jos unioni ei kykene lakkauttamaan verovapaata myyntiä sisärajoillaan, kuinka se kykenee taivuttamaan Luxemburgin sulkemaan pikku veroparatiisinsa? Merita-pankin sikäläinen haarakonttorikin mainostaa jo edullisia talletusehtojaan. Tax free on osa niin mittavaa vyyhteä, että sitä ei ole viisasta tarkastella pelkästään Turun, Vaasan tai Helsingin satamalaiturista. Turun ja Helsingin merellisyys on kerrassaan mahtava asia, mutta laivayhtiöt ovat onnistuneet levittämään sangen tarkoitushakuista ja yksisilmäistä tietoa Ruotsinlaivojen, niiden matkustajien ja satamakaupunkien kauheasta kohtalosta. Tax freen puolesta tapahtuvassa lobbauksessa on erityisesti peloteltu työpaikkojen katoamisella. Tiedotusvälineet ovat aika huolettomasti toistelleet “tietoja”, joiden mukaan uhan alla on koko unionin alueella 140 000 työpaikkaa. Verottoman teollisuuden kanssa normaalipelisäännöillä toimivat yritykset ovat muistuttaneet, että toki mikä tahansa bisnes kannattaisi moisella verosubventiolla (reilusti yli 10 miljardia markkaa vuodessa). Työpaikkoja myös siirtyy merellisistä palveluista kiinteälle maalle, lentoliikenteestä rautateille ja verottomista myymälöistä verollisiin. Yhdysvalloissa, jossa ihmiset lentelevät mantereen ääreltä toiselle, tiedetään ihmisten tekevän melko paljon ostoksia lentokentillä niiden verollisuudesta huolimatta siitä yksinkertaisesta syystä, että lähtöhalleissa on usein pakko tappaa aikaa. Onko muuten joku oikeasti sitä mieltä, että verovapaat ostokset ovat noin yleensä kauhean edullisia? Varsinkin Keski-Euroopassa lentoliikenne kilpailee matkustajista rautateiden kanssa. Verovapaa myynti on yksi lentoliikenteen valtti, jollaista junissa ei ole. Kun lähes yksituumaisesti haluttaisiin parantaa ympäristöystävällisemmän raideliikenteen kilpailuasemaa, ei ole järkeä samaan hengenvetoon vaatia jatkoa sitä selkeästi haittaaville toimille. Samaa voitaisiin sanoa kotoisista Ruotsinlaivoistammekin, joiden kokoa verovapaat ostokset ovat paisuttaneet sellaisiin mittoihin asti, että herkän saaristoluonnon sietokyky on jo aikaa sitten ylitetty. Toivoisin, että lentoyhtiöt ottaisivat hieman huomioon myös niitä matkustajia, jotka eivät jää murehtimaan kaikki matkustamotilat täyttävien muovikassien katoamista. Yhtiöiden ylenpalttinen kampanjointi ei herätä myötätuntoa kaikissa kulkijoissa. Itse harmittelen sitä, että esimerkiksi Brysselin lentokentältä kyllä voi ostaa verottomasti järjettömän kalliita ylellisyysruokia, mutta pohjoismaisilta kentiltä, Kööpenhaminasta ja Tukholmasta tuttua ihan tavallista ruokakauppaa ei löydy. Jokaisesta päätöksestä seuraa ongelmia, sopeutumisvaikeuksia joillekuille, koska kaikki eivät voi voittaa; siksihän päätöksiä on ylipäätään niin vaikea tehdä. On myönnettävä ongelmat, joita tax freen loppuminen aiheuttaa. Merenkurkussa laivayhteydet saattavat oikeasti kärsiä talviaikaan, mutta niille on annettava suoraa tukea sen verran, että merenkulku jatkuu.