En hyväksy Keskisuomalaisen väitettä (25.9.), että erityisesti vihreät olisivat halunneet lietsoa metsienkäyttöä koskevaa vastakkainasettelua. Julkisuudessa on painostettu yhtenäiseen rintamaan kansallisen edun puolesta. Ylimielinen asennoituminen ei johda rakentavaan keskusteluun.

EU:n LULUCF-asetuksesta puhuttaessa unohtuu usein ydinasia: miten metsien käyttö otetaan huomioon maiden toimissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. On ihmeellistä, kuinka vaikeaa on hyväksyä, että hiilidioksidin vapautuminen metsistä on kompensoitava toimilla muilla sektoreilla kuten liikenteessä.

Ilmakehälle päästölähteellä ei ole merkitystä. Laskentamenetelmiä ei tule manipuloida, ja juuri siitä oli kysymys Euroopan parlamentin äänestyksessä. Äänestin täysistunnossa ilmastonmuutosta hillitsevien toimien puolesta ja vastaan ”kompromissia”, joka on kaiken lisäksi lakitekstiksi luvattoman tulkinnanvarainen.

Toisin kuin julkisuudessa on väitetty, puoltamani esityksen mukaan hakkuita olisi voitu jopa hieman lisätä, jos tämä olisi ollut perusteltavissa metsien ikärakenteella.

Suomen hallitus haluaa kuitenkin kasvattaa hakkuita roimasti. Siten sen ilmasto- ja energiastrategiassa esitetty metsäbioenergiatavoite johtaisi hiilinielujen pienenemiseen puolella vuoteen 2030 asti.Kerran hakatun metsän hiilivaraston korvautuminen vie vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Aika toimia on nyt – ei puolen vuosisadan kuluttua.

On ollut suuri virhe sivuuttaa metsäntutkijoiden kansainväliset kannanotot, jotka perustuvat kaiken aikaa tarkentuvaan tietoon metsien käytön vaikutuksista ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Ajatus siitä, että metsänkäyttö on automaattisesti hiilineutraalia ja päästötöntä, on vanhentunut.

Suomen metsäteollisuuden oma etu on uudistua maailmassa, jossa ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen merkitys kasvaa. Raaka-ainekäyttöä ohjataan EU:ssa panos-tuotossuhteeltaan parhaaseen tuotantoon, niin kutsutun kaskadiperiaatteen mukaan: teollinen hyödyntäminen ja kierrätys asetetaan energiakäytön edelle.

Tämä on Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaankin etu, jonka avulla metsäteollisuuden tuotteiden innovatiivisuutta, jalostusastetta ja siten vientituloja voidaan nostaa. Jos kaikki biotalouden nimissä kaavaillut investoinnit toteutuvat, osa niistä on vaarassa valua hukkaan.

Metsänhoito on edistynyt viime vuosikymmeninä ja metsän kuuluukin olla Suomelle ylpeyden aihe. PEFC-sertifiointiin vedottaessa on syytä muistaa, ettei se ole kiistattomasti hyväksytty tapa arvioida metsänkäytön kestävyyttä.

Metsää ja osaamista löytyy muualtakin. Esimerkiksi puurakentamisessa Itävalta on kärkisijalla. Jopa Lontoon alueelle rakennettiin viime vuonna enemmän puukerrostaloja kuin koko Suomeen.

Meillä olisi hienoja mahdollisuuksia edetä kestävän puurakentamisen ja innovaatioiden kärkimaaksi. Puu on arvokas rakennusmateriaali ja loistava muovin korvaaja.

Julkaistu 27.9. Keskisuomalaisen mielipidepalstalla.