Heidi Hautala johti tänään puhetta vihreiden konferenssissa Istanbulissa. Keskustelun aiheena oli Turkin ja EU:n energiaturvallisuus.[:]
Hautala avasi keskustelun muistuttamalla, että tavoitteena tulisi olla tuottaa energiaa, joka ei tuhoa ympäristöä. Eurooppalaisten tulisi vähentää energian tuonnin tarvetta säästämällä kulutuksessa, mutta luultavasti tuonnista ei päästä kokonaan eroon. Tätä taustaa vastaan on tärkeää, että käytössä on nykyistä useampia energialähteitä (eri energiamuotoja ja -tuottajia). Tähän mennessä Nabucco-kaasuputkea on pidetty muita kaasuputkiprojekteja eurooppalaisempana projektina, koska se vastaa monipuolistamisen haasteeseen. Hautala ihmetteli viimeaikaisia huhuja, joiden mukaan Gazprom olisi kiinnostunut osallistumaan Nabuccoon: miten tämä edistäisi energiatuottajien monipuolistamista? Hän myös esitti kysymyksen, olisiko paljon vastustettua Nordstreamia rakennettu, jos Venäjän ja Ukrainan välillä ei olisi ollut ongelmia kaasukuljetusten varmistamisessa.
Necdet Pamir (World energy council, Turkin kansallisen komitean jäsen) piti Turkin energiaturvallisuutta ongelmallisena, koska maa on erittäin riippuvainen tuontienergiasta, varsinkin öljyn ja kaasun suhteen. Hänen mukaansa turkkilaiset poliitikot väittävät, että Turkissa ei ole energialähteitä korvaamaan tuontia. Kuitenkin todellisuudessa hänen mukaansa kaikkia mahdollisia lähteitä ei ole vielä tutkittu. Maalla olisi energian säästön ohella paljon potentiaalia tuottaa vesi-, tuuli- ja aurinkoenergiaa. Useat europarlamentaarikot ihmettelivät, miksi näitä energiamuotoja ei sitten kehitetä. Pamirin mukaan syynä on se, että Turkki on sitoutunut kalliisiin kaasusopimuksiin ja lakiuudistus syöttötariffeista ei edisty muun muassa Maailmanpankin vastustuksen takia. Pamirin synteesi nykytilanteesta oli se, että Turkin tulee ensiksi parantaa omaa energiaturvallisuuttaan ennen kuin se voi huolehtia EU:n energiaturvallisuudesta.
Hautala huomautti Pamirin kommenttiin Maailmanpankista, että Euroopan parlamentissa keskustellaan tällä hetkellä Euroopan investointipankin takauksista. Hän toivoi, että mikäli eri investointipankkien poliittinen tilivelvollisuus paranee, tulisi niiden rahoittaa yhä enemmän uusiutuvan energian rakentamista.
Nabucco Gas Pipeline Internationalin edustaja Christian Dolezal esitteli Nabucco-kaasuputken tilannetta. Hänen mukaansa rakentaminen alkaa vuonna 2012 ja päättyy 2015. Hän korosti, että Turkin ja EU:n yhdistävä Nabucco on eurooppalainen projekti, eikä Venäjän vastainen projekti. Tähän Heidi Hautala muistutti, että europarlamentaarikkoja kiinnostaa kaasuputkiprojekteissa paljon se, mistä kaasu tulee. Esimerkiksi tällä hetkellä europarlamentissa pohditaan, halutaanko EU:n ja Turkmenistanin suhteita (myös energian alalla) syventää ennen kuin maan ihmisoikeustilanne parantuu. EU:n strategiset kumppanuudet eivät voi perustua vain taloudelliseen hyötyyn, vaan myös poliittiseen yhteistyöhön.
Europarlamentaarikko Ulrike Lunacek muistutti Turkkiin rakennettavan Ilisu-padon ongelmista. Hän myös kysyi Dolezalilta, onko Nabucco kannattava hanke, jos liitäntäputkea ei rakenneta Iraniin. Dolezal vastasi muissa maissa, kuten Azerbaidzhanissa ja Irakissa, olevan tarpeeksi kaasutarjontaa. Hän ei vahvistanut Gazpromin olevan mukana tai kiinnostunut olemaan mukana Nabuccossa.
Sergei Agibalov, panelisti Venäjältä (Institute for Energetics and Finances), korosti Venäjän roolin kasvua energiamarkkinoilla viimeisten 10 vuoden aikana. Hän huomautti, että Venäjä aikoo panostaa voimakkaasti Nordstreamiin ja Southstreamiin ennemmin kuin nykyisten reittien kunnostamiseen. Hänen mukaansa Southstreamin ja Nabuccon välillä ei siis ole kilpailua, vaan Southstream onkin vaihtoehto Ukrainan läpi meneville kaasuputkille. Agibalov ei nähnyt EU:n olevan riippuvainen Venäjästä, koska kyse on myös Venäjän riippuvuudesta EU:sta tulevista kaasutuloista.
Loppupuheenvuorossaan Heidi Hautala korosti, että Nabuccon kaltaisissa projekteissa on kansalaisten osallistuminen erittäin tärkeää. Hän painotti energiatehokkuuden parantamista uuden energiatalouden ehtona. Energiatehokkuus on kuin hedelmien poiminta puun alimmilta oksilta. Nuo hedelmät odottavat vain ottajaansa.
