Julkaistu Vihreiden blogissa 25.01.2011

Viime syksynä aloin saada yhä huolestuneempia viestejä Tunisian ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöiltä diktatuurin kiristymisestä. Moni tunsi itsensä aikaisempaakin uhatummaksi, kun maassa säädettiin rikoslain 61 b -pykälä, joka kriminalisoi yhteydenpidon ulkomaalaisten kanssa, jos se voisi vahingoittaa valtion taloudellisia etuja. [:]Maassa, jossa oikeuslaitos on vallanpitäjien käsikassara, jo pelkkä kyseisen säädöksen olemassaolo hyydyttää kritiikin. Vieraanani oli muun muassa Tunisian PEN:n puheenjohtaja rouva Bensedrine, joka vetosi Euroopan parlamenttiin, jotta laki saataisiin kumottua.Maanpakoon lähteneellä presidentti Ben Alilla on ollut surullisen paljon ymmärtäjiä Euroopassa. EU on viime aikoina halunnut tiivistää yhteistyötään Tunisian kanssa vähääkään välittämättä räikeistä ihmisoikeusongelmista. Erityisesti Ranskassa diktaattorille on levitetty punainen matto. France Telecomin pääjohtaja ehti juuri avata tytäryrityksen Tunisiassa ja poseerata vallanpitäjien kanssa, kun vallankumous oli alkamassa. Historia ei unohda Ranskan ministeriä, joka lupasi poliisivoimia Tunisian hallituksen tueksi. Entiset ja nykyiset valtapuolueet syyttävät nyt innokkaasti toisiaan Ben Alin pönkittäjiksi.

Euroopan parlamentti aikoo antaa kaiken tukensa Tunisian demokratiaprosessille. Myös ihmisoikeusalivaliokunta osallistuu johdollani delegaatioon, joka matkustaa maahan helmikuun alkupäivinä. Meillä on valmiit suhteet kansalaisyhteiskuntaan ja voimme auttaa sen toimijoita välttämättömässä totuusprosessissa, ihmisoikeuksia halveksivan lainsäädännön oikaisemisessa ja kansalaisvapauksien vakauttamisessa. Kaikki tämä on tarpeen, jotta maassa voitaisiin järjestää vapaat ja rehelliset vaalit.

Tietysti kaikki voi vielä kääntyä väkivallan suuntaan. Olen kuitenkin toiveikas. Kun ihmiset ovat kaduilla vaatineet perusteellista puhdistusta maan johdossa, armeija ei ole asettunut heitä vastaan vaan on auttanut muun muassa ottamaan rauhanomaisesti haltuun Ben Alin hallitseman RCD-puolueen päämajan. Virkaatekevä presidentti tuntuu ymmärtävän, että uuden hallituksen on oltava vapaa vanhan vallan edustajista.

Kautta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulkee autoritääristen valtioiden vyö. Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut Itä-Euroopan yli pyyhkineestä vallankumousaallosta. Käynnistikö Tunisian jasmiinivallankumous aallon, joka tuoksuu kahvilta ja eksoottisilta mausteilta?

Maailman diktaattoreiden kannattaa muistaa, että alistamisella ja varastamisella on rajansa. Demokraattisina itseään pitäville valtionjohtajille ja piittaamattomille yrityksille koittaa aika, jolloin veljeily itsevaltiaiden kanssa ja silmien ummistaminen ihmisoikeusloukkauksilta saattavat ne häpeään.