Tarvitaan uusi tapa ajatella kehitystä ja sen rahoitusta, kirjoittavat Heidi Hautala ja Jutta Urpilainen Aamulehdessä.[:]
Kehitysmaiden köyhyyden todellisuus unohtuu helposti keskellä Euroopan talouskurjimusta. Maailmanpankin tilastojen mukaan 1.2 miljardia ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella ja 800 miljoonaa heistä näkee nälkää. Vaikka monien kehitysmaiden talouskasvu nykyisin ohittaakin teollisuusmaiden vastaavan, ihmisarvoinen elämä on edelleen monelle kehitysmaan kansalaiselle kaukainen haave. Nopeakaan talouskasvu kehitysmaissa ei yksin ratkaise monimutkaisia kehityshaasteita, varsinkin jos hyödyt jakautuvat yhteiskunnassa epätasaisesti.
Kehitysyhteistyön tarjoamia taloudellisia resursseja tarvitaan edelleen. Kehitysrahoituksen kasvattamisesta on sovittu kansainvälisesti. Vuosituhattavoitteissa YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat sekä rahalliseen apuun että kehitystä edistävään johdonmukaiseen politiikkaan. Osana EU:ta Suomi on sitoutunut tavoitteeseen nostaa virallinen kehitysapunsa 0,7 %:iin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Tätä tavoitetta ei ole Suomessa, eikä suurimmassa osassa EU-maita kuitenkaan vielä saavutettu. Lisäksi ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat uhat erityisesti kehitysmaille edellyttävät lisäpanostuksia koko maapallon yhteiseen hyvinvointiin.
Kehitysapua siis tarvitaan, mutta se ei yksin riitä kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Siksi tarvitaan uusi tapa ajatella kehitystä ja sen rahoitusta.
Osana laajaa kehitysrahoitusta ovat niin sanotut innovatiiviset rahoituslähteet. Tällaisia ovat esimerkiksi monien maiden soveltamat lentomatkustajamaksut. Näiden rahoituslähteiden tuottoja käytetään muun muassa maailmanlaajuisiin rokotusohjelmiin ja tarttuvien tautien torjuntaan yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa. Lisäksi fossiilisten energialähteiden tuet rasittavat nykyisellään monien kehitysmaiden kansantalouksia. Näiden varojen uudelleen suuntaaminen avaisi myös uusia mahdollisuuksia.
Edistääkseen laajaa kehitysrahoitusta Suomi toimii parhaillaan kansainvälisen innovatiivisen kehitysrahoitusryhmän (Leading Group on Innovative Financing) puheenjohtajana. Vuonna 2006 perustetun ryhmän tehtävänä on kartoittaa ja jakaa kokemuksia sekä edistää innovatiivisten kehitysrahoitusmallien käyttöönottoa. Ryhmä on kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n ja Euroopan komission, lukuisten kansalaisjärjestöjen ja 63 valtion avoin foorumi. Puheenjohtajana muun muassa järjestämme 6.2. ryhmän seminaarin Helsingissä.
Kokonaisuuteen kuuluvat myös mallit päästöoikeuksien huutokauppatulojen ohjaamisesta kehityksen tarpeisiin. Suomen esimerkki, jossa päästöoikeuksien huutokauppatuloja on tarkoitus kohdentaa ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön, voi toimia innoittajana muillekin.
Rahoituslähteenä voi olla myös rahoitusmarkkinavero, joka tarjoaisi toteutuessaan mahdollisuuden lisätä kehitykseen käytettäviä varoja. Ainakin yksitoista EU:n jäsenmaata on siirtymässä nk. tiivistettyyn yhteistyöhön rahoitusmarkkinaveron toteuttamiseksi. Ranska on jo ottanut rahoitusmarkkinaveron käyttöön ja ohjaa 10 prosenttia tuotosta kehitysyhteistyöhön. Vaikka Suomi ei ole mukana tiivistetyn yhteistyön menettelyssä, seuraamme valmistelua aktiivisesti toimivan ratkaisumallin kehittämiseksi
Leading Group -ryhmä pyrkii edistämään myös globaalia toimintaa veronkierron estämiseksi. Kasvanut luonnonvarojen kysyntä on saanut aikaan luonnonvarabuumin kehitysmaissa. Lisääntyneen taloudellisen toiminnan tuottamia hyötyjä ei kuitenkaan voida käyttää täysipainoisesti maiden omiin kehityspyrkimyksiin. Kehitysmaat menettävät vuosittain jopa 900 miljardia dollaria korruption, veronkierron sekä laittoman ja sääntelemättömän pääomapaon vuoksi. Tämä on liki kymmenkertainen summa verrattuna vuosittaiseen kehitysapuun. Varoja siirretään ennen kaikkea veroparatiiseihin. Korruption suitsiminen sekä veroparatiisien ja veronkierron kitkeminen mahdollistaisivat apuriippuvuuden vähentämisen.
Kehitykseen ei riitä pelkkä raha. On myös kiinnitettävä huomiota siihen miten rahat käytetään. Suomi pyrkii puheenjohtajuuskaudellaan selkeyttämään ja vahvistamaan innovatiivisten rahoitusmekanismien asemaa kokonaisuudessa. Rahoituksen suuntaamisessa ja kerättyjen varojen käytössä on korostettava kaiken toiminnan läpinäkyvyyttä. Kaiken toiminnan tulee olla kustannustehokasta ja sen pitää tukea yhdessä kehitysmaiden kanssa määriteltyjen kehitystavoitteiden saavuttamista. Rohkaisemme myös yksityissektorin toimijoiden osallistumista innovatiivisten rahoitusmallien kehittelyyn ja käyttöönottoon.
Kestävien kehitystulosten aikaansaamiseksi on tärkeintä varmistaa, että julkinen, yksityinen ja innovatiivinen rahoitus edistävät mahdollisimman tehokkaasti maailman kehitysongelmien ratkaisemiseksi sekä lisäävät kehitysmaiden omistajuutta ja osallistavaa kasvua.
Kehitysministeri Heidi Hautala ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
(Julkaistu Aamulehti 5.2.2013)
