[julkaistu alun perin Voima-lehdessä 29.3.2010]
Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan unionissa ihmisoikeuksia monin tavoin.[:] Kansalaisten perusoikeudet ovat ensimmäistä kertaa osa perustamissopimuksia ja ne on otettava huomioon unionin kaikessa toiminnassa. EU saa oikeuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, mikä alistaa sen ulkoiselle ihmisoikeusvalvonnalle.
Euroopan parlamentin vahvistuva valta myös ulkosuhteissa on omiaan lisäämään vaatimuksia ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Erityisesti odotan, että parlamentti käyttää uusia toimivaltuuksiaan kansainvälisten sopimusten ihmisoikeuslausekkeiden valvomiseen ja kolmansien maiden kanssa käytävien ihmisoikeusdialogien tehostamiseen.
Euroopan parlamentissa seuraamme tarkoin unionin uuden ulkosuhdehallinnon rakentumista. Tehtävämme ihmisoikeusalivaliokunnassa on huolehtia siitä, että ihmisoikeuksista tulee myös käytännössä olennainen osa unionin kaikkea ulkopolitiikkaa. Tästä olen käynyt keskusteluja ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, Catherine Ashtonin kanssa. Haluamme myös, että Catherine Ashton tapaa matkoillaan säännöllisesti ihmisoikeusaktivisteja. Korkea edustaja tarvitsee tuekseen näkyvän ja kuuluvan ihmisoikeusedustajan. Olen pannut merkille, että virkamiehiä on jo pantu ihmisoikeuskoulutukseen.
Muodostettaessa uudenlaisia EU-edustustoja on varmistettava, että niissä on ihmisoikeusvastaavat ja näiden vastuulla paikallinen strategia unionin kaikkiaan seitsemän ihmisoikeusohjeiston toimeenpanemiseksi. Kuulemme kovin kirjavia tarinoita ihmisoikeuspuolustajilta, jotka hakevat omissa maissaan tukea EU:lta.
Äskettäin lähetin kirjeen Venezuelan EU-suurlähettiläälle, kun sain tietää, ettei häntä kiinnosta reagoida kansalaisjärjestöjen ahdisteluun. Olen kannustanut Venäjän edustustoamme tekemään kenttäretkiä vankiloihin, joissa pidetään poliittisin perustein vangittuja ihmisiä.
Laadin parhaillaan ihmisoikeusalivaliokunnassa mietintöä siitä, miten EU voi nykyistä tehokkaammin suojella vaarassa olevia ihmisoikeuspuolustajia. Mietintö hyväksytään kesäkuussa. Haluan vauhdittaa viisumien myöntämistä ihmisille, joiden ei ole turvallista oleskella omassa maassaan, esitän tukea turvakaupunkiverkostoille ja vaadin EU:n toimielimiltä ihmisoikeuspuolustajien tuen parempaa koordinointia sekä myös tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n ja Euroopan neuvoston kanssa.
Autoritääristen valtioiden edustajat tarttuvat yhä herkemmin unionin omiin puutteisiin ihmisoikeuksissa. Niistä huolehtiminen on siis tärkeää – tästäkin syystä.
