TTIP-vapaakauppasopimus on saanut ihmiset kaduille Suomessa ja muualla Euroopassa, mutta aikaisemmin neuvoteltu Kanadan ja EU:n välinen kauppasopimus CETA livahti suurelta osin tutkan alta. CETA neuvoteltiin salassa, ilman laajaa julkista keskustelua, kuten kansainväliset sopimukset on aikaisemmin ollut tapana tehdä. Tämän on aika muuttua.
Neuvottelut CETAsta saatiin päätökseen elokuussa 2014. Vuotta myöhemmin, joulukuussa 2015, allekirjoitettiin Pariisin ilmastosopimus. Viimeistään tällöin kävi ilmeiseksi, että CETA on kauppapolitiikan suunnannäyttäjä, joka osoittaa väärään suuntaan. EU:n kauppapolitiikka on törmäyskurssilla ilmastopolitiikan kanssa.
CETA on TTIP:n pikkuveli. Vaikka CETA ei pyrikään sanelemaan maailmankaupan käytäntöjä isoveljensä tavoin, se ohjaa EU:n kauppapolitiikkaa. Kanadalaisten yritysten edut suojellaan investointisuojalausekkeilla ja palveluja voidaan ”vapauttaa” vain yhteen suuntaan, julkisista yksityisiksi, muttei toisinpäin. Vaatimukset neuvotteluiden avoimuudesta nousivat vasta TTIP:n myötä, joten monin osin CETA on ongelmallisempi.
Ilmastonäkökulmasta CETA on synkkä sopimus. Öljy-yhtiöt haluavat poistaa “tekniset kaupan esteet” kanadalaisen liuskekaasun ja öljyhiekan tieltä, jotta ne saadaan EU:n markkinoille ennen kuin eurooppalaiset tajuavat, mitä on tapahtunut. Investointisuoja- ja syrjimättömyyslausekkeet varmistavat, ettei ilmastolle tuhoisia tuotteita saada pois markkinoilta, ja ettei uusiutuvaan energiaan siirtymistä tueta ”epäreilusti”.
Kaiken huipuksi komissio aikoo saattaa sopimuksen voimaan jo ennen kuin jäsenmaat ovat sen hyväksyneet. Tämä mahdollista on ”ennenaikaista soveltamista” koskevan lausekkeen nojalla, mutta se mikä on juridis-teknisesti mahdollista, pilkkaa avoimuutta ja demokratiaa.
Samaan aikaan Kanadassa pääministeri Justin Trudeau on ottanut Pariisissa asetetut ilmastotavoitteet kaikkien energiaan liittyvien päätösten lähtökohdaksi. Se rajoittaa ainakin Arktista öljynporausta. Trudeaun tapa tehdä politiikkaa inspiroi monia myös Suomessa. Liki 3 000 ihmistä on liittynyt Suomi-Trudeau-seuraan, jonka ohjenuorana on ”WWTD – Mitä Trudeau tekisi?”.
En usko, että Trudeau saattaisi salassa neuvotellun sopimuksen voimaan ennen kuin jäsenmaat ovat sen hyväksyneet. Mutta Trudeau ei pelasta meitä CETAlta. Meidän on tehtävä se itse. EU:n ei tule saattaa CETAa voimaan ennenaikaisesti. EU:n ei tule tarjota turvapaikkaa kanadalaiselle liuskekaasulle eikä hiekoittaa Pariisin ilmastosopimusta ennen kuin sen täytäntöönpano on edes alkanut.
Vielä ei ole myöhäistä. On tehtävä selväksi, että ”ennenaikainen soveltaminen” ilman jäsenmaiden hyväksyntää ei tule kysymykseen. Suomessakin on syytä alkaa puhumaan myös CETAsta, ei vain TTIP:stä.
Julkaistu Voimassa 5/2016
